tag:blogger.com,1999:blog-24310971155411097842024-02-20T18:30:17.699+02:00Armidan ajatuksiaTämä blogi on suunnattu erityisesti parittomille kanssakärsijöilleni vertaistueksi sekä avioliiton rauhaisaan satamaan kyllästyneille moraalin kohotukseksi: ruoho ei ehkä kuitenkaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Mahdollisesti hengentuotteillani on myös jotakin viihdearvoa. Nyt olen ryhtynyt kirjoittamaan treffiopasta parisuhdetta kaipaaville sinkkumiehille. Ehkäpä joku joskus kirjoittaa vastaavan oppaan meille naisille.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.comBlogger18125tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-68464202813838035642013-05-27T16:03:00.001+03:002013-05-27T16:03:53.476+03:005 Internetin deittipalstat (osa 2)
<h3 class="western">
Inhokkilistan laatiminen </h3>
Joissakin deittipalveluissa on erillinen kohta asioille, joista et
innostu. Sitä täyttäessä kannattaa olla maltillinen. Usein
mieleen tulee paljonkin asioita, mutta jos listasta tekee liian
pitkän, saattaa vaikuttaa negatiiviselta, ylikriittiseltä ja
hankalalta. Erityisen tarkkana kannattaa olla, jos päättää
kirjoittaa listaa niistä naisen ominaisuuksista, joista ei pidä.
Naisilla on yleensä jonkinlainen, ehkäpä epärealistinen, tarve
vastata miehen ihannekuvaa naisesta. Mikäli mies on laittanut
inhokkilistalleen jonkin ominaisuuden, jonka nainen arvelee löytyvän
itsestään, hän ei luultavasti ota mieheen yhteyttä eikä
välttämättä edes vastaa tämän viesteihin.<br />
<br />
Tässäkin kohtaa erityisesti kannattaa välttää kaikkia
viittauksia ulkonäköön. Jos esimerkiksi mainitset, ettet pidä
pienistä rinnoista, tulet todennäköisesti samalla karkottaneeksi
aimo joukon suuririntaisia naisia. Ei myöskään kannata mainita,
ettei pidä ylipainoisista naisista, vaikkei sinänsä ole väärin
kirjoittaa toivomuslistaan, että nainen saisi olla hoikahko.
Kaikenlaiset viittaukset ulkonäköön tässä kohdassa luovat
vaikutelman miehestä, jolle ulkonäkö on tärkeämpää kuin
sisäinen kauneus, ja sellaistahan me naiset emme halua. Kaiken
kaikkiaan suosittelisin laittamaan tähän kohtaan ainoastaan
muutaman kaikkein merkittävimmän luonteenpiirteen tai
toimintamallin, joita et todellakaan voi sietää, kuten esimerkiksi
liika alkoholin käyttö, nalkutus, murjotus, pitkävihaisuus,
valehtelu tai pettäminen.<br />
<br />
<h3 class="western">
Itsensä kuvaileminen</h3>
Itsensä kuvaileminen on toivekumppanin kuvauksen ohella se toinen
tärkeä osa deitti-ilmoitusta ja sitä seuraavaa viestintää.
Siihen pätee sama kuin työhakemuksen kirjoittamiseen:
vaatimattomuus ei kaunista, mutta kohtalaisen rehellinen kannattaa
silti olla. Kannattaa korostaa vahvuuksia ja jättää mainitsematta
ainakin pahimmat heikkoudet. Tässä kohtaa – samoin kuin
työhakemuksenkin kohdalla – voi olla hyvä idea kilauttaa
kaverille ja kysyä neuvoa. Me suomalaiset olemme usein niin
toivottomattoman vaatimattomia, ettemme välttämättä osaa lainkaan
kehua itseämme, minkä seurauksena saatamme päätyä sisällyttämään
ilmoitukseemme todella ankeita kuvauksia, kun jotain kuitenkin pitää
kertoa.<br />
<br />
Annanpa tässä esimerkin lauseesta, jonka kaltaista ei soisi
deitti-ilmoituksessa näkevänsä: ”Minulla on silmälasit, enkä
omista autoa.” Hyvänen aika sentään. Silmälasit ovat asia,
jonka voi toki mainita, mutta miten se liittyy autottomuuteen?
Luontevampaa olisi kuvailla muita fyysisiä ominaisuuksia ja upottaa
ne silmälasit samaan listaan. Autottomuuden mainitseminen on täysin
turhaa, mikäli kirjoittaja ei samalla halua korostaa ekologisia
arvovalintojaan. Tällöin esimerkiksi lause ”Olen kasvissyöjä,
enkä omista autoa.” olisi huomattavasti mielekkäämpi ja
luultavasti vetoaisi kohderyhmään.<br />
<br />
Mitä sitten kannattaa kertoa? Luultavasti jotakin ulkonäöstä,
ainakin mikäli ilmoituksessa ei ole kuvaa. Rehellisesti, mutta
myyvästi, ei kuitenkaan kliseisesti. Esimerkiksi ikisuositut
luonnehdinnat katseenkestävä ja komeaksikin kehuttu, eivät
luultavasti vakuuta. Ole suorempi tai luovempi. Jos koet, että
ulkonäkö ei kuulu vahvuuksiisi, kerro olevasi tavallinen
suomalainen mies. Useimmat naiset eivät etsi sen kummempaa, ja
sellaiset, jotka etsivät, eivät kuitenkaan olisi kiinnostuneita.
Jos vyötärön seudulle on päässyt kertymään vararengasta,
kannattaa kuvailla itseään vaikkapa sympaattisella termillä
nallekarhu. Osa naisista nimittäin suorastaan pitää nallemaisesta
pulleudesta miehessä, ja toisaalta ehdottomasti hoikista miehistä
pitävät osaavat passata jo tässä vaiheessa, eikä sinun tarvitse
tuhlata aikaasi heihin. Pituus ja paino kannattaa mainita, mikäli ne
ovat normaalit, kovin korkeaa painoa tai lyhyttä pituutta
luultavasti ei kannata paljastaa välittömästi. Silmien ja hiusten
väri kannattaa mainita aina, mikäli kuvaa ei ole näkyvissä. Ne
kuitenkin paljastuvat heti ensitapaamisella, ja joidenkin naisten
silmissä ne saattavat olla etu, ja jos joku pitää niitä haittana,
hän ei luultavasti kuitenkaan olisi kiinnostunut.<br />
<br />
Omaa luonnetta, harrastuksia ja elämäntilannetta kannattaa
luonnollisestikin kuvailla, mielellään rehellisesti mutta ei
millään negatiivisilla termeillä. Kolikolla on usein kaksi puolta,
ja tähän kannattaa ehdottomasti valita se parempi. Tässä kohtaa
äkkipikainen on tempperamenttinen ja spontaani; pitkävihainen
murjottaja on rauhallinen ja harkitseva; vähäpuheinen on hyvä
kuuntelija ja suunpaltti puhelias seuramies. Varo pitkiä
adjektiivilistauksia. Miltei kaikki ovat ilmoituksissaan mukavia,
luotettavia, rehellisiä ja huumorintajuisia, joten näillä
ominaisuuksilla et pääse erottumaan, ellet osaa konkretisoida niitä
jollakin tapaa. Älä sano olevasi hauska, vaan kerro vitsi! Suosi
mieluummin verbejä kuin adjektiiveja, niin erotut. Jos käytät
adjektiiveja, yritä valita mahdollisimman vähän kuluneita. Vaikka
olet laatimassa mainosta itsestäsi, varo liikaa itsekehua. Hyvä
tapa saada viesti perille vaikuttamatta ärsyttävältä on
vahvuuksien ilmaiseminen rivien välissä huumoriin verhottuna.<br />
<br />
Harrastukset kannattaa listata rehellisesti. Jos harrastat jotakin
liikuntaa, se kannattaa ehdottomasti mainita. Toisaalta olisi hyvä,
jos harrastusten listassa olisi jotakin muutakin kuin pelkkiä
liikuntaharrastuksia, ainakin siinä tapauksessa, että et ole
väsymätön himourheilija, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa
liikkumiseen. Esimerkiksi elokuvat, lukeminen, ruuanlaitto ja
matkustaminen voivat olla hyviä lisiä listaan, vaikket niitä
suorastaan intohimoisesti harrastaisikaan. Jos sinulla on
lemmikkieläin, siitä on hyvä kertoa tässä kohtaa.
Lemmikkieläimestä saattaa saada kirjoitettua ilmoitukseen oikein
sympaattisen ja hauskan pätkän. Muistan kerran nähneeni
ilmoituksen, joka oli suorastaan kirjoitettu miehen lemmikkikoiran
näkökulmasta mukavan humoristiseen sävyyn. Se teki hyvän
vaikutuksen.<br />
<br />
Elämäntilannetta on hyvä kuvata suhteellisen positiivisin
sanakääntein, mutta kaikkein kliseisimmät ”elämässä kaikki on
kunnossa, vain oma mussukka puuttuu kainalosta” -tyyppiset jorinat
jättäisin pois, tai pyrkisin ainakin ilmaisemaan asian jollakin
huomattavasti omaperäisemmällä tavalla. Epätoivoiselta ei
tietenkään kannata vaikuttaa. Vaikka tarve kumppanille olisi kuinka
akuutti, on ilmoituksessa syytä säilyttää kohtalaisen huoleton
sävy. Siitä että on hyvin toimeentuleva, omistaa omakotitalon tai
vastaavaa voi kertoa, jos sen saa ujutetuksi luontevasti johonkin
sivulauseeseen. Rehentelijältä ei kannata vaikuttaa.
Deitti-ilmoituksessa tai ensiviestissä ei myöskään kannata kertoa
olevansa työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä, kärsivänsä
masennuksesta tai alkoholismista tai ylipäätään mitään
muutakaan puhtaasti negatiiviseksi koettavaa seikkaa. Ne on toki
syytä paljastaa jossain vaiheessa, mutta ennen ensitapaamista toinen
ihminen on lähtökohtaisesti yhdentekevä. Yhdentekevä henkilö,
jossa on lisäksi jokin vika, on huonompi kuin yhdentekevä. Miksi
kukaan nainen haluaisi treffeille yhdentekevää huonomman miehen
kanssa, kun yhdentekeviäkin on tarjolla? Jos kemiat osuvat
kohdalleen treffeillä ja huomaat kohonneesi naisen silmissä pois
yhdentekevien kastista, voit alkaa kaivella luurankoja kaapista.
Siinä vaiheessa niistä ei välttämättä enää ole haittaa.<br />
<br />
Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-75313305807701714502013-03-19T14:11:00.000+02:002013-03-19T14:11:43.983+02:005. Internetin deittipalstat (osa 1)Internetin deittipalstat ovat miehille sikäli epäkiitollinen
media, että ne ovat jokseenkin ainoa kohtaamispaikka, jolla miehiä
on merkittävästi enemmän kuin naisia. Tästä seuraa se, että
miehen on aivan turha jättää kuvatonta kahden rivin ilmoitusta ja
kuvitella saavansa siihen vastauksia, vaan ilmoitukseen ja sitä
seuraaviin viesteihin on syytä paneutua huolella, jos mielii saada
tuloksia. Käsittelen deittipalstoja ja erityisesti pelin avaamista
eli ilmoitusta ja ensimmäisiä viestejä melko yksityiskohtaisesti,
koska kyseiset hengentuotteet kukin voi laatia kaikessa rauhassa
kotinsa yksityisyydessä, mikä mahdollistaa tarkankin suunnittelun.
Toisaalta pieni viatonkin lapsus ilmoituksessa tai alkuvaiheen
viestittelyssä yleensä katkaisee keskusteluyhteyden kerralla.<br />
<br />
En toki halua kannustaa ketään valheellisuuteen tai
teeskentelyyn, mutta tässä kohtaa todellakin voi olla myös liian
rehellinen. Jos mies deitti-ilmoituksessaan tai sähköpostissaan
kertoo täsmälleen, mitä ajattelee, kontakti voi helposti katketa
saman tien tai jäädä syntymättä kokonaan. Annanpa tästä
esimerkin: Hiljattain eräs mies lähestyi minua deittipalvelussa
rivin mittaisella viestillä, jossa hän kehui ulkonäköäni ja
kysyi, minkä kokoiset rinnat minulla on. Viesti oli epäilemättä
täysin rehellinen. Hän nähnyt kuvani ja ajatellut, että tuossapa
olisi hyvännäköinen vosu, jos sillä vielä sattuisi olemaan isot
tissit. Tästä innostuneena hän oli arvatenkin saman tien
lähettänyt viestin, joka pureutuu juuri näihin kahteen hänen
mieltään askarruttavaan seikkaan. En kuitenkaan usko, että
yksikään nainen arvostaa tämän tyyppistä spontaaniutta.
Itselläni ei varsinaisesti ole mitään sitä vastaan, että mies
pitää isohkoista rinnoista – muutenhan olisin kanniskellut näitä
epäkäytännöllisiä möhkäleitä aivan turhaan koko aikuisikäni
– mutta en kuitenkaan toivo, että rintani olisivat miehen mielestä
ylivoimaisesti kiinnostavin piirre minussa. Tuskin kukaan nainen
haluaa – ainakaan kukaan nainen, jolla on suunnilleen normaali
itsetunto ja terve minäkuva. Tästä syystä, rakas miespuolinen
lukijani, vaikka tuntisit kuinka polttavaa halua saada selville
naisen kuppikoko, pidättäydy kysymästä sitä. Sama pätee
rinnanympärystään, vyötärönympärystään, lantionympärystään,
painoon ja moneen muuhun ulkonäköön liittyvään seikkaan. Mitään
pituutta arkaluontoisempaa ei kannata kysyä, koska sen avulla hyvin
herkästi tulee ehkäisseeksi livetapaamisen. On siis parempi ottaa
riski, että nainen ei ole fyysisiltä muodoiltaan juuri sellainen
kuin toivot.<br />
<br />
<h3 class="western">
Toivekumppanin kuvaileminen</h3>
Mikäli ehdottomasti haluat asettaa naisen ulkonäölle
rajoituksia, se täytyy tehdä taiten: Mitään ei kannata kysyä,
vaan on parempi esittää asia ihannenaista kuvaavassa
toivomuslistassa, jossa on PALJON muitakin – olennaisempia –
luonteeseen liittyviä seikkoja. Tämä luultavasti riittää
yhdeksässä tapauksessa kymmenestä karsimaan ei-toivotut
vartalotyypit, nimittäin toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä
halua edes lähteä treffeille sellaisen henkilön kanssa, jonka
ihannetta eivät arvele vastaavansa. Tämän vuoksi naisille
asetettujen vaatimuslistojen kohdalla kannattaa olla huomattavan
tarkkana, koska ne saattavat herkästi karsia potentiaalisiakin
treffikumppaneita. Esimerkiksi itse aktiivisesti kaihdan
säärimiehiltä haiskahtavia ilmoituksia, koska arvelen, että
olisin kuitenkin liian kurvikas ja lihaksikas heidän makuunsa.
Miesten kohdalla asia tuntuu kuitenkin olevan toisin. Vaikka nainen
kuinka ilmoittaisi olevansa kiinnostunut kolmekymppisistä
pirkanmaalaisista älyköistä, tämä ei millään muotoa estä
lappalaisia eläköityneitä poromiehiä ja turkulaisia
lukiolaispoikia koettamasta onneaan.<br />
<br />
On tärkeää, että vaatimuslista on luonteeltaan sellainen, että
joku normaali nainen voisi tunnistaa siitä itsensä. Jos vaadit
liikaa, kaikki naiset ajattelevat, etteivät kelpaa; jos vaadit liian
vähän, naiset epäilevät, että sinulle kelpaa kuka tahansa, eikä
kukaan toki halua olla kuka tahansa. On myös oltava tarkkana, että
kuvaat ihannenaisesi tavalla, jolla naiset haluavat itse nähdä
itsensä. Esimerkiksi mies, joka listasi ilmoituksessaan
ihannenaisensa ominaisuuksiksi isot munkit ja säyseän luonteen, jäi
arvatenkin nuolemaan näppejään. On nimittäin vaikea kuvitella,
että kukaan nainen tuota lukiessaan tuntee, että tuo mieshän etsii
juuri minua – ja niin naiset haluavat tuntea. Kannattaa siis tehdä
listasta sellainen, että siinä on paljon ominaisuuksia, jotka lähes
kaikki ihmiset kokevat omaavansa (esim. rehellisyys, luotettavuus,
huumorintaju, maalaisjärki, viehättävä hymy, mukava luonne...)
sekä niiden seassa välttämättöminä pitämäsi ominaisuudet
tahdikkaasti ilmaistuina. Jos haluaa pelata varman päälle, niin
vartalotyypin kuvailu kannattaa tosin jättää kokonaan pois ainakin
rintojen ja takaliston osalta.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-59396078656997304922013-03-08T16:08:00.000+02:002013-03-08T16:08:03.370+02:004. Missä naisiin voi tutustua? (osa 3)
<h3 class="western">
Tanssit</h3>
Oman ikäluokkani vanhemmista merkittävä osa on tavannut
perinteisissä lavatansseissa. Niissä tapaamisolosuhteet olivat
lähellä ideaalia. Likipitäen koko ikäluokka kävi niissä,
osallistuminen ei edellyttänyt poikkeuksellisia taitoja ja kontaktin
ottamiseen oli valmis protokolla, jonka avulla hiukan ujommatkin
miehet uskalsivat lähestyä naista. Tuon ajan tanssit olivat
koreografialtaan sen verran simppeleitä, että puheliaampi mies
saattoi hyvin jututtaa pariaan tanssin aikana, mutta toisaalta
hiljaisempikaan mies ei vaikuttanut toivottomalta tuppisuulta. Illan
aikana saattoi tanssittaa useita naisia, ja erityisen mukavan
tuntuiselle tytölle saattoi tarjota limonadin. Kesäaikaan naisen
kanssa saattoi jopa siirtyä katselemaan öistä järven selkää lavan taakse.
Himpun verran romanttisempaa kuin nykyajan diskohelvetit, sanoisin!<br />
<br />
Tuo on kuitenkin mennyttä aikaa. Nykyajan lavatanssit ovat
valitettavasti muuttuneet yhä enemmän urheilutapahtuman suuntaan. Niissä miehet hakevat tanssimaan tuttuja naisia, ja naisten haun
aikana naiset kilpailevat parhaista viejistä. Mikäli satut
kuulumaan tuohon armoitettuun joukkoon, tanssit voivat olla hyväkin
paikka naisten tapaamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että
tapahtumien urheiluhenkisen luonteen vuoksi läheskään kaikki
naiset eivät ole hakemassa seuraa tai edes sinkkuja, joten etene
varovaisesti ja yritä saada kohteen siviilisääty selville
mahdollisimman nopeasti. Vähemmän armoitetuille tanssijoille
suosittelisin idyllisiä järvenrantatanssilavoja hiukan kauempana
kaupungeista ja niiden tanssiseuroista. Sellaisilla lavoilla saattaa
vielä olla jäljellä kunnon vanhanajan tanssilavameininkiä,
eivätkä naiset niissä nyrpistele nenäänsä perusfoxille. Pieniä
lavoja tosin kannattaa välttää, koska niissä tyypillisesti käy
lähinnä pariskuntia. Erityisesti suosittelen juhannustansseja.
Niissä meno on kaikkein lähimpänä perinteisiä lavatansseja, ja
naisvalikoimakin on laajimmillaan. Tanssilavoilla kannattaa kuitenkin
muistaa, että liiallinen alkoholitankkaus johtaa lähes varmasti
diskaukseen. Perinteisillä lavoilla ainoa validi syy kieltäytyä
tanssista oli hakijan humalatila.<br />
<br />
<h3 class="western">
Pikatreffit</h3>
Suurimmissa kaupungeissa järjestetään silloin tällöin
pikatreffejä, eli tilaisuuksia, joissa on n kappaletta miehiä ja n
kappaletta naisia, jotka keskustelevat toistensa kanssa muutaman
minuutin ajan. Keskustelujen jälkeen järjestäjä saattaa kerätä
tiedot osallistujien toisilleen antamista plussista ja yhdistää ne
”matcheiksi” tai antaa mahdollisuuden yhteystietojen
vaihtamiseen. Jotkut järjestäjät esim. yökerhossa jättävät
yhteystietojen vaihtamisen tyystin osallistujen omille harteille.
Varsinainen pikatreffiosuus joka tapauksessa on melko samanlainen.<br />
<br />
Muutaman minuutin jutustelu voi keskivertosuomalaiselle olla melko
haastava toimitus, joka helposti täyttyy kiusaantuneesta
hiljaisuudesta ja väkinäisistä kysymyksistä. Näiden
välttämiseksi kannattaa jo etukäteen miettiä valmiita kysymyksiä,
joita voi esittää. Parhaat kysymykset eivät ole aivan itsestään
selviä, vaan niissä on jotakin mieleenpainuvaa ja oivaltavaa, ja
niihin vastaaminen on hauskaa. Esimerkiksi ”Kerro, minkälainen
tavallinen päiväsi on” on selvästi parempi kysymys, kuin ”Kerro,
mitä teet työksesi”. Kysymykset, joista käy ilmi jotakin
itsestäsi ovat myös näppäriä. Jos esimerkiksi omistat koiran,
voit kysyä naiselta, että pitääkö hän koirista, tai hiukan
kekseliäämmin, onko hän kissa- vai koiraihminen. Jos harrastat
tanssimista, voit kysyä naiselta, pitääkö hän tanssimisesta. Jos
omistat kivan kesämökin, voit kysyä naiselta pitääkö hän
mökkeilystä. Jos tykkäät matkustella, voit kysyä naiselta
pitääkö hän siitä.<br />
<br />
Tärkeintä pikatreffeille saavuttaessa on kuitenkin
ennakkovalmisteluosuus. Ulkoisen olemuksen muodostama ensivaikutelma
dominoi muutaman minuutin keskusteluja niin voimakkaasti, että sen
parantaminen pelkällä tavanomaisella jutustelulla on liki
mahdotonta. Ainoastaan jokin isohko konkreettinen asia kuten
poikkeuksellisen kiinnostava työ tai korkea status voi kohentaa
ulkonäön luomaa mielikuvaa riittävän nopeasti. Näidenkin
tuominen esille niin lyhyessä ajassa vaikuttamatta pöyhkeältä, on
haastavaa. Vaikutelmaa voi sen sijaan heikentää hyvinkin nopeasti
huomattavan monella tavalla. Tuon muutaman minuutin keskustelun
aikana sinun ei missään tapauksessa kannata kertoa itsestäsi
mitään negatiivista tai arveluttavaa, kuten esimerkiksi sitä, että
omistat ainoastaan lankapuhelimen, mutta se ei haittaa, koska
soittelet lähes yksinomaan äidillesi (tositarina!).<br />
<br />
<h3 class="western">
Muut paikat</h3>
Periaatteessa naisia voisi tavata missä tahansa: kadulla,
kaupassa, lenkillä, ostoskeskuksessa, missä vain. Eihän siihen
tarvita muuta kuin se, että menee juttelemaan mukavan näköiselle
naiselle ja pyytää tätä vaikkapa kahville. Monissa muissa
kulttuureissa tätä tapahtuu alvariinsa, mutta Suomessa tavat ovat
toiset, älkää kysykö minulta miksi. Suomessa on oikeastaan
olemassa jonkinlainen kirjoittamaton koodisto, jonka mukaan vieraalle
ihmiselle voi mennä puhumaan selvin päin julkisella paikalla
ainoastaan muutamissa erikoistapauksissa, jotka ovat:<br />
<ul>
<li>Voi kysyä tietä jonnekin.<br />
</li>
<li>Bussipysäkillä voi kysyä, onko bussi onko bussi jo mennyt,
tai kulkeeko joku bussi tältä pysäkiltä.<br />
</li>
<li>Koiraa ulkoiluttavalta henkilöltä voi kysyä lähes mitä
tahansa koirasta.<br />
</li>
</ul>
Aikaisemmin saattoi myös kysyä kellonaikaa, mutta nykyään, kun
lähes kaikilla on aina kännykkä mukanaan, tapa on kadonnut.
Kyseisen koodiston mukaisesti naiselle voisi siis mennä
rupattelemaan lähinnä tämän koirasta, mutta onneksi monilla
sinkkulaisilla on koira. Älkää siis päästäkö tilaisuuksia
käsistänne. Jos juttu ei lähde luistamaan erityisen hyvin,
paikalta on helppo poistua, koska te ette ole tehneet mitään, mitä
keskivertomummo ei voisi tehdä. Koirajuttelua ei automaattisesti
pidetä lähestymisyrityksenä.<br />
<br />
Mikään ei kuitenkaan estä rikkomasta tätä säännöstöä
vastaan. Mene reippaasti bussissa istumaan kivan näköisen naisen
viereen ja ryhdy juttusille. Tiedän ainakin kaksi tällaista
treffeihin johtanutta tapausta. Ruokakaupassa voit kysyä joltakulta
ostosten perusteella sinkuksi arvioimaltasi naiselta apua vaikkapa
lihan valintaan. Miehen tietämättömyys ruuanlaittoon liittyvissä
asioissa ei ole turn off useimmille naisille. Voit myös reippaasti
mennä pyytämään naista kahville. Sanot vaikkapa, että olet
nähnyt hänet usein täällä kaupassa, ja kysyt, että asuuko hän
lähistöllä. Erityisesti siinä tapauksessa, että huomaat naisen
katsovan sinua kiinnostuneena, kannattaa ottaa itseään niskasta
kiinni ja tehdä aloite. Eihän siinä juuri mitään menetäkään.
Itse olen käynyt useammillakin treffeillä miesten kanssa, jotka
olen tavannut julkisilla paikoilla. Yksikään heistä ei tosin ole
ollut suomalainen.<br />
Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-77232883916129198242013-02-25T15:18:00.000+02:002013-02-25T15:18:31.140+02:004. Missä naisiin voi tutustua? (osa 2)
<h3 class="western">
Internet</h3>
Viime vuosien aikana internet on noussut yökerhojen rinnalle
tavallisimmaksi kohtaamispaikaksi erityisesti varttuneemman
väestönosan keskuudessa. Enää nettitreffailua ei pidetä
arveluttavana ja vaarallisena epätoivoisten ihmisten
parinhakumenetelmänä, vaan likipitäen jokainen yli 25-vuotias
vähänkin pitempään sinkkuna ollut tuntuu sitä kokeilleen.
Nettideittailussa ei siis ole mitään hävettävää, vaikka
taannoinen pääministerimme katsoikin tarpeelliseksi valehdella
tavanneensa kumppaninsa Ikeassa. (Uskomattoman typerä valhe; onko
kukaan koskaan tavannut ketään Ikeassa?) Myös TV-sarja Klikkaa
mua antoi ihmisten asenteista nettideittailuun virheellisen
käsityksen. Siinä kaikki ystävät varoittelivat päähenkilöä
nettideittailun vaaroista, vaikka hyvin nopea kriittinen tarkastelu
osoittaa huolen irrationaaliseksi. Millä tavoin se, että tapaa
tuntemattoman ihmisen netissä ja sopii tämän kanssa treffit
julkiselle paikalle, eroaa siitä, että tapaa tuntemattoman ihmisen
baarissa ja sopii tämän kanssa treffit. Nähdäkseni ainoa riski,
mitä nettitreffien tapauksessa tulee ottaneeksi, on se, että päätyy
treffeille yllättävän ruman ihmisen kanssa. Ja kun ottaa huomioon
yökerhojen valaistusolosuhteet ja tyypillisen humalatason kello
kolme yöllä, kyseinen riski on todellinen myös
yökerhovaihtoehdossa.<br />
<br />
Deittipalstojen lisäksi netissä on myös muita
kohtaamispaikkoja. Tiedän parien tavanneen ircissä, chatissa,
facebookissa ja uutisryhmien välityksellä. Kaikkea kannattaa
kokeilla, ja kaikissa näissä kannattaa reippaasti ehdottaa
livetapaamista, mikäli joku nainen vaikuttaa kiinnostavalta.<br />
<br />
<h3 class="western">
Harrastukset</h3>
Harrastuksilla on yökerho- ja nettitapaamisiin verrattuna yksi
selkeä etu: harrastuksen puitteissa pääsee usein tutustumaan
kumppanikandidaattiin ikäänkuin puolueettomalla maaperällä ennen
treffejä, jolloin tunteet voi lämmittää etukäteen, ja treffeillä
kaikki sujuukin sitten kuin itsestään. Rento tutustuminen on
paineettomassa ilmapiirissä helpompaa, ja kun kummankaan ei tarvitse
heti ilmaista kiinnostustaan, syntyy ihastumiselle edullinen
positiivinen jännitys huomattavasti helpommin kuin
treffiolosuhteissa. Vapaa-ajantoiminnan parissa tapaaminen on
yökerho- ja nettitapaamisia edullisempi erityisesti miehille, joiden
ulkonäkö ei ole heidän paras puolensa. Treffiolosuhteissa ulkonäön
merkitys helposti ylikorostuu, ja verraten harmitonkin ulkoinen
seikka saattaa estää ihastuksen tunteen syntymisen, jos tapaaminen
alkaa ulkonäköön kohdistuvalla pettymyksellä. Harrastuspiireissä
sen sijaan tutustutaan toiseen ensin ihmisenä, jolloin tämän
persoonallisuus, sosiaaliset taidot ja muut henkiset ominaisuudet
pääsevät esiin, ja jättävät ulkonäkötekijät toissijaisiksi.
Naisen iskeminen harrastuksesta vaatii toki hiukan enemmän
sosiaalista silmää ja uskallusta kuin naisen houkutteleminen
nettitreffeille, mutta etenemällä reippaasti ja rennosti, sekä
kokeilemalla sopivasti kepillä jäätä ennen eteenpäin
ryntäämistä, riskit on helppoa pitää minimissä.<br />
<br />
Ensimmäisenä täytyy tietenkin valita sopiva harrastus. Sen
olisi luonnollisestikin suotavaa olla sosiaalinen, sellainen jossa
tapaa ihmisiä ja jonka puitteissa kommunikoidaan näiden kanssa.
Harrastuksen olisi myös hyvä olla sellainen, jossa naisia on
vähintään yhtä paljon kuin miehiä. Toisaalta ei kannata valita
ainoastaan naisten tapaamisen vuoksi sellaista harrastusta, joka
itseä ei kiinnosta tippaakaan. Mielenkiinnon puute todennäköisesti
paistaa päälle päin, eikä lähtökohta ole kovin rehellinenkään.
Mikään ei kuitenkaan estä kokeilemasta jotakin uutta, joka
saattaisi olla mielenkiintoista. Hyviä paikkoja naisten tapaamiseen
ovat esimerkiksi paritanssikurssit, ruuanlaittokurssit, laulukurssit,
harrastelijateatterit, piirustuskurssit, kielikurssit, lukupiirit
sekä erilaiset eläimiin liittyvät harrastukset. Näissä kaikissa
naisista on tyypillisesti yliedustus ja esimerkiksi
paritanssikursseille, sekakuoroihin ja teatteriryhmiin kaivataan
usein kipeästi miehiä. Erityisesti paritanssiharrastusta
suosittelisin kaikille edes kohtalaisen rytmitajuisille miehille.
Siinä nimittäin on sisäänrakennettuna protokolla, tanssiin
hakeminen, jonka avulla voi helposti saman illan aikana ottaa
kontaktin useisiin eri naisiin.<br />
<br />
Valitessasi harrastusta sinun kannattaa ottaa huomioon paitsi omat
intressisi myös henkilökohtaiset taipumuksesi. Mies, jolla on kaksi
vasenta jalkaa, ei luultavasti löydä kumppania paritanssikurssilta
eikä mies, jolla on ammuvainaan nuotti, sekakuorosta. Myötähäpeä
ei nimittäin ole sukua ihastukselle, vaan yksi sen pahimmista
vihollisista. Sen sijaan kauniilla lauluäänellä voi hyvinkin saada
hurmattua naisen laulukurssilla tai karaokessa, ja miehellä, joka
osaa viedä, riittää vientiä missä tahansa, missä tanssitaan.
Ehkä ainoana poikkeuksena tähän sääntöön
ruuanvalmistuskurssilla miehelle sallitaan kohtuullinen määrä
kömpelyyttä – joku äidillinen nainen saattaa pitää sitä
suorastaan hellyyttävänä.<br />
<br />
Miten sitten edetä, kun harrastusryhmässä on mukavan tuntuinen
nainen, johon haluaisit tutustua paremmin? Kannattaa pyrkiä
sopivissa tilanteissa hänen läheisyyteensä. Varo kuitenkin liikaa
innokkuutta, joka saattaa tuottaa kiusallisia tilanteita, ja samalla
tehdä tyhjäksi mahdollisuutesi muiden potentiaalisten
kumppanikandidaattien silmissä. Nainenhan ei koskaan halua olla
toiseksi paras vaihtoehto, joten jos aloitat harrastuksen
piirittämällä näyttävästi naista, joka osoittautuu vaikkapa
varatuksi, saattaa olla turha enää yrittää tehdä lähempää
tuttavuutta muiden kanssa. Liikaa innokkuutta kannattaa välttää
myös siksi, että se syö jännitystä, ja jännitys taas
ehdottomasti on sukua ihastukselle. Ei siis kannata rynnätä
välittömästi ehdottamaan treffejä ja paljastamaan siten kortteja,
vaan usein on parempi ensin vähän lämmitellä naista mukavalla
jutustelulla ja kevyellä flirtillä. Jos nainen on ehtinyt toivoa,
että pyytäisit häntä ulos, jo ennen kuin teet aloitteen, menestys
on lähes taattu.<br />
<br />
Kannattaa pyrkiä rentoon jutusteluun myös harrastuksen
ulkopuolisista asioista. Omasta sinkkuudestasi voit kertoa
sivulauseessa ja samalla voit yrittää kautta rantain udella myös
naisen tilannetta. Jos olet liikkeellä autolla, voit tarjota kyytiä,
muutoin voit pyrkiä kävelemään samaa matkaa. Muista kuitenkin
kaiken aikaa lukea naisen käytöstä, ja mikäli tämä vaikuttaa
välttelevältä, peräänny. Agressiiviset lähentymisyritykset
eivät sovi harrastuksiin (sen paremmin kuin työ- tai
opiskelupaikoillekaan). Silloin kun ollaan kavereita, täytyy
käyttäytyä kaverillisesti, ja liian innokkaat lähentymisyritykset
leimataan helposti niljakkaiksi. Sen sijaan jonkin harrastukseen tai
muuhun yhteiseen kiinnostuksen kohteeseen liittyvän aktiviteetin
ehdottaminen on täysin hyväksyttävää, ja siitä nainen pystyy
myös kieltäytymään helposti siten, että teistä kumpikaan ei
menetä kasvojaan. Voit myös kokeilla suoraa lähestymistä, ja
ehdottaa vaikkapa kahvittelua harrastuksen jälkeen. Tämä tulee
luultavasti tulkituksi kiinnostuksen osoitukseksi, mutta ehdotuksesta
kieltäytyminen on vielä helppoa. Montaa kertaa ei luultavasti
kannata kysyä, jos nainen kieltäytyy eikä osoita kiinnostusta
muullakaan tavoin.<br />
<br />
Perinteisten harrastusten lisäksi on myös muunlaisia
harrastusyhteisöjä, jotka saattavat olla hedelmällisiä
metsästyspaikkoja pariutumishaluiselle miehelle, naiset kun ovat
tyypillisesti miehiä aktiivisempia myös järjestötoiminnassa.
Mahdollisia kohteita ovat vapaaehtoistyöhön, harrastustoimintaan,
politiikkaan sekä puhtaaseen sinkkutoimintaan keskittyneet
järjestöt. Jos olet uskonnollinen, kannattaa kokeilla myös
seurakuntatoimintaa. Seurakunnat järjestävät myös
sinkkutoimintaa. Yhteisöjen ja yhdistysten toimintaan
osallistumiseen liittyvät pitkälti samat mahdollisuudet kuin
harrastuksiin, mutta esimerkiksi sinkkujärjestöissä miltei kaikki
ovat vapailla markkinoilla ja toisaalta tapaamiset ovat yleensä
pitkäkestoisempia kuin tunti tai kaksi viikossa, jolloin naisen
lämmittely on mahdollista suorittaa perusteellisemmin ennen
treffivaiheeseen siirtymistä. Joidenkin yhdistysten puitteissa
järjestetään myös tilaisuuksia, joissa nautitaan alkoholia.
Molempien osapuolten kohtuullinen alkoholin nauttiminen saattaa
heikentää estoja ja helpottaa katseluvaiheesta treffailuvaiheeseen
siirtymistä. Vastaavasti kuin muissakin harrastuksissa myös
järjestöissä kannattaa käyttäytyä toverillisesti ja välttää
liian innokasta ja tungettelevaa piiritystä. Samantyyppinen
lähestymistapa kuin harrastuksessa soveltuu myös työkavereiden ja
muuten vaan tuttavapiiriin kuuluvien naisten liehittelyyn.<br />
Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-46662593005843031462013-02-10T11:25:00.000+02:002013-02-10T11:25:46.926+02:004. Missä naisiin voi tutustua? (osa 1)
En ole nähnyt aiheesta mitään kattavaa tutkimusta, mutta itse
vuosien varrella tekemäni epävirallisen kyselytutkimuksen ja
lehdistä lukemieni artikkelien valossa yleisimpiä paikkoja
näyttäisivät olevan yökerhot ja internet. Jotkut ovat myös
tavanneet työn, opiskelun, harrastuksen tai kavereiden kautta. Muut
tavat lienevät harvinaisia. Yli kolmekymppisenä kaksi
ensin mainittua nousevat selvästi varteenotettavimmiksi
yksinkertaisesti siitä syystä, että muut mahdollisuudet usein
kuihtuvat olemattomiin: opiskelut ovat päättyneet,
työpaikalta harvoin löytyy sopivan ikäisiä sinkkuja ja
kaveripiiri koostuu pääasiassa perheellisistä ihmisistä, jotka
eivät järjestä sinkkuja kuhisevia bileitä. Harrastusta voi toki
kokeilla, mutta useimmat sielläkin olevista sopivan ikäisistä
ihmisistä ovat yleensä jo varattuja. Lisäksi naisilla ja miehillä on taipumusta harrastaa siinä määrin eri asioita, että tyypillisesti harrastuksissa tapaa lähinnä oman sukupuolen edustajia. Kun ikäluokasta vain pieni
prosentti on vapailla markkinoilla, todennäköisyys kumppanin
löytymiseen sattumalta on vähäinen. Täytyy siis ryhtyä
toimenpiteisiin!<br />
<br />
<h3 class="western">
Baarit ja yökerhot</h3>
Yökerho on live-tapaamispaikoista tavallisin, ei siksi, että
olosuhteet siellä olisivat erityisen suotuisat vaan yksinkertaisesti
siksi, että suomalaisen sosiaalisen koodiston mukaisesti se on
likipitäen ainoa paikka, jossa vieraalle ihmiselle sopii puhua.
Keskusteluun paremmin soveltuvissa baareissa, pubeissa ja kahviloissa
ihmiset yleensä istuvat pöydissä juttelemassa ennalta tuntemiensa
ihmisten kanssa. Kannattaa kuitenkin pitää silmät auki ja
tilaisuuden tullen mennä näissäkin paikoissa juttelemaan
kiinnostavan näköisille naisille baaritiskille tai kysyä onko
heidän pöydässään tilaa.<br />
<br />
Yökerhotapaamisissa ulkonäkötekijät ovat hyvin merkittävässä
roolissa – yökerhossahan keskusteleminen on liki mahdotonta. Jos
arvioit ulkonäkösi heikoksi tai välttäväksi etkä ole
sosiaalinen virtuoosi, suosittelisin muita tapaamispaikkoja.
Toistuvat torjunnat nimittäin herkästi turhauttavat ja syövät
itsetuntoa, ja kuten jo mainitsin itsetunto on naisten
viettelemisessä hyvin tärkeässä roolissa. Aivan liian monta
kertaa olen tavannut sinkkuelämän lannistamia penseitä miehiä,
jotka ovat jo valmiiksi liikkeellä tappiomielialalla. Joku on jopa
joskus käynyt hakemassa minua tanssimaan kysymällä, mikset lähde
minun kanssani tanssimaan.<br />
<br />
Jos kuitenkin ulkoiset ominaisuutesi ovat kohtalaisesti silmää
miellyttävät, saattaa yökerhoympäristökin tarjota
mahdollisuuksia. Tällöin tärkeintä on vaikuttaa itsevarmalta ja
mennä reippaasti juttelemaan mahdollisimman monelle naiselle
rennolla asenteella ikään kuin ohimennen. Suurin osa suomalaisista
miehistä ei uskalla toimia näin, vaan valitettavan moni ottaa ennen
ensikontaktia niin monta rohkaisuryyppyä, että keskustelu on
toivotonta jopa yökerhomittapuulla. Nesteytyksessä on olennaista
muistaa, että ei koskaan kannata olla olennaisesti enempää
humalassa kuin iskuyrityksen kohde, alkoholi nimittäin parantaa
keskustelun laatua ainoastaan kuulijan nauttimana. Jos siis et
tavoittele juomatavoiltaan huomattavan humalahakuisia naisia, pidä
kohtuus myös oman tankkauksesi kanssa.<br />
<br />
Kun mietin omia ja naispuolisten kavereideni kokemuksia, olen
tullut siihen tulokseen, että hyviä iskurepliikkejä ei ole
olemassa. Kun kyselin asiaa, kukaan ei tuntunut muistavan yhtään
onnistuneeseen tulokseen johtanutta aloitetta, niin tavanomaisia ne
ovat olleet. Moni muisti kyllä toinen toistaan erikoisempia
epäonnistuneita iskurepliikkejä. Erikoiset aloitukset kun tuppaavat
olemaan harjoitellun kuuloisia ja antavat käyttäjästään helposti
hieman säälittävän ja epätoivoisen kuvan. Toisaalta kaikkein
kuluneinta klassikkoa ”käyt sä usein täällä?” ei myöskään
kannata käyttää muuta kuin vahvassa camp-hengessä. Mikäli haluat
kokeilla jotakin erikoisempaa lähestymistapaa, sen on parasta olla
juuri kyseiseen tilanteeseen tai mahdollisesti kyseiseen naiseen
sidottu, jotta se vaikuttaa spontaanilta. Ei kuitenkaan kannata
aloittaa keskustelua arvailemalla naisen ammattia, ainakaan mikäli
arvaamasi ammatti on vähemmän imarteleva kuin valokuvamalli. Olen
luotettavalta taholta saanut tietää, että ainakaan aloitus ”Mun oli ihan
pakko tulla kysymään, että ootko sä opettaja.” ei tuottanut
positiivisia tuloksia.<br />
<br />
Arvelen, että aloitusrepliikkien suhteen Sata naista -blogin
Teppo oli oikeassa: paras aloitusrepliikki on ”Moi, mitä kuuluu?”
mahdollisimman tuttavallisesti lausuttuna. Siihen juuri kukaan nainen
ei anna välittömästi tylyä vastausta, koska ensin hänen täytyy
kaivella muistilokeroistaan, että onko tämä mies mahdollisesti
joku tuttu. Harva nainen ottaa sitä riskiä, että tulisi
tylyttäneeksi yökerhossa jotakin kuulumisia kyselevää
liiketuttavaa tai työkaveria. Tämän miettimistauon aikana sinulla
on pari minuuttia ylimääräistä peliaikaa vakuuttaa nainen
kiinnostavuudestasi. Tämä on se aika, jolloin alustava valloitus
tehdään.<br />
<br />
Mitä niiden parin minuutin aikana pitäisi sitten sanoa? No, se
riippuu suuresti tilanteesta. Mikäli meteli on kova, ei kannata
yrittää mitään kovin erikoista – onnistuminen riippuu joka
tapauksessa lähinnä ulkonäöstä ja ruumiin kielestä. Jos olet
hyvissä varoissa ja naisella ei ole kädessään täyttä juomaa,
voit esimerkiksi tarjoutua ostamaan hänelle drinkin. Useimmat naiset eivät
kehtaa häipyä saman tien saatuaan ilmaisen juoman, ja sen avulla
saatat saada jopa houkuteltua hänet istuskelemaan johonkin
rauhallisempaan keskustelulle suotuisampaan nurkkaukseen.<br />
<br />
Kohteliaisuuden esittäminen tekee yleensä miellyttävän
vaikutelman ja se voi myös olla hyvä aloitus. Kannattaa valita
mieluiten sellainen kohteliaisuus, joka vaikuttaa henkilökohtaiselta
ja vilpittömältä. Voit kehua vaikkapa vaatetta, hiuksia, korua,
silmälasin sankoja, sääriä, silmiä tai rusketusta. Älä
kuitenkaan kehu mitään sellaista, mitä et vilpittömästi pidä
viehättävänä tai mitä ei yleisesti pidetä viehättävänä,
koska nainen saattaa käsittää sellaisen kohteliaisuuden suorastaan
vittuiluksi. Kerran yökerhossa eräs mies kehui pohkeitani, ja vielä
tänäkään päivänä en tiedä, kuuluvatko lihaksikkaat pohkeet
todellakin hänen preferensseihinsä vai halusiko hän jostakin
syystä tehdä minusta pilaa. Mahdollisesti hän oli täysin
vilpitön, mutta siitä huolimatta suhtautumiseni kyseiseen kommenttiin oli
huomattavan epäluuloista, eikä keskustelu edennyt pidemmälle.
Rintoja tai takamusta ei kannata kehua heti, koska tuollaiset
kommentit käsitetään herkästi väärin – tai oikein, mikä
vielä pahempaa. Jos olet nähnyt naisen tanssivan, voit kehua hänen
tanssitaitoaan tai vastaavasti laulutaitoaan. Älä kuitenkaan esitä
ainakaan täysin perusteettomia kehuja: useimmat huonot laulajat
tietävät olevansa huonoja laulajia, ja mikäli alat vuolaasti
ylistää heitä, he todennäköisesti haistavat palaneen käryä –
luultavasti jopa vahvassa humalatilassa.<br />
<br />
Voit myös kysäistä onko nainen sinkku ja jos on, voit vielä
kohteliaasti ihmetellä sitä. Voit pyytää naista tanssimaan
kanssasi. Voit kysyä, mitä hän pitää kyseisestä paikasta tai
bändistä, tai mitä hän on tehnyt aikaisemmin illalla. Jos olet
itse käynyt alkuillasta jossakin kiinnostavassa paikassa, vaikkapa
konsertissa, voit kertoa siitä. Jos melutaso on kova, ei
kannata yrittääkään mitään kovin ihmeellistä keskustelua,
koska sellainen ei kestä niinkään suurta tavuhukkaa kuin
tavanomainen jutustelu. Korvaan huutaminen on aina epämiellyttävää.<br />
<br />
Tanssilattia on yökerhossa oiva metsästysalue, koska siellä
naisia on miltei aina selvästi enemmän kuin miehiä. Oma tanssityyli kannattaa kuitenkin ennen lattialle astumista päivittää tälle vuosikymmenelle. Mikäli et ole kovin varma tekniikastasi, kannattaa välttää kovin näyttävää liikehdintää. Toisaalta riittävän varmalla otteella suoritettuna miltei mikä tahansa menee läpi. Täydehköllä
tanssilattialla on helppoa lähestyä naista hienovaraisesti ja
tarkkailla hänen ilmeitään ja ruumiinkieltään
vastaanottavaisuuden arvioimiseksi. Kun olet valinnut kohteen, siirry
varovasti hänen lähistölleen ja pyri saamaan katsekontakti.
Saatuasi katsekontaktin, voit lähestyä naista joko sanallisesti tai
ottamalla häntä kädestä tai käsistä kiinni. Jos hän ei
irrottaudu, vaan antaa sinun viedä itseään, voit kokeilla myös
suljettuun tanssiotteeseen siirtymistä. Tanssilattialla on helppoa
yrittää lähempääkin fyysistä kontaktia, mikäli nainen
vaikuttaa erityisen suopealta. Etene kuitenkin varovaisesti, ja jos
hän väistää suuteluyrityksen, lopeta lähenteleminen
välittömästi.<br />
<br />
Normaaleissa yökerho-olosuhteissa kannattaa pyrkiä varsin
nopeasti ja päämäärätietoisesti saamaan naisen puhelinnumero,
jotta pääsisit tutustumaan häneen suotuisammissa olosuhteissa.
Toinen vaihtoehto on yrittää saada nainen lähtemään kanssasi
johonkin miellyttävämpään paikkaan, esimerkiksi syömään
jotakin. Jos tavoitteesi on parisuhde, en suosittele seksin
vonkaamista, ellei nainen erityisesti näytä odottavan sitä.
Käsittelen aihetta perusteellisemmin luvussa <i>Millä nopeudella
kannattaa edetä</i>.<br />
<br />
<br />
Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-26808091857902245962013-02-06T18:13:00.002+02:002013-02-10T11:26:21.204+02:003 Esivalmistelut (osa 4)<h3 class="western">
Aseman ja varallisuuden ilmentäminen</h3>
Jotkut sinkkumiehet päätyvät ostamaan kalliin auton ilmaisemaan
varallisuuttaan. Tehoaako tällainen peniksen jatke naisiin? Varmaan
joihinkin, mutta uskoisin, että avoautoajelut houkuttelevat
pikemminkin humalaisia teinityttöjä kuin lisääntymishaluisia
kolmekymppisiä. Tässäkin kannattaa siis soveltaa
kohderyhmäajattelua. Jos tavoittelet aikuista naista päämääränäsi
vakiintuminen ja perheen perustaminen, ei kannata valita
vauhdikkaaseen sinkkuelämään soveltuvaa kaksipaikkaista; järkevä
perheauto tuottaa varmasti paremman tuloksen. Jos taas tahdot hurmata
ekologisesti ajattelevan entisen kettutytön, auto kannattaa jättää
kauppaan ja panostus suunnata hyödyllisemmin.<br />
<br />
Auton lisäksi on mahdollista hyödyntää myös muita
statussymboleja, kuten merkkivaatteita, -kelloja yms. Ne saattavat
tehdä vaikutuksen joihinkin naisiin. Vaikutuksen voi tehdä myös
muilla hankinnoilla, kuten arvokkaalla asunnolla, veneellä tai
kalliilla harrastuksella. Matkustelu eksoottisissa paikoissa kielii
varallisuudesta ja saattaa antaa kiinnostavaa sisältöä
keskusteluun. Se on myös edellämainituista helpointa ujuttaa
keskusteluun vaikuttamatta rehentelevältä. Rehenteleminen ei
nimittäin miellytä useimpia naisia; koko omaisuuden luetteleminen
ensitreffeillä herättää yleensä lähinnä hilpeyttä ja
myötähäpeää.<br />
<br />
Mikäli satut olemaan johtavassa asemassa, kannattaa sitä toki
hyödyntää, mutta hillitysti. Esimerkiksi yhteystietojen antaminen
työkäyntikortilla on näppärä tapa saattaa oma titteli naisen
tietoisuuteen. Voit myös joskus sivulauseessa mainita jotakin
alaisistasi tai kertoa hiukan työurastasi, jos sellainen tulee
puheeksi. Tässäkin kohtaa rehentelyä tulee kuitenkin varoa.
Pitkällinen tarinointi omasta työstä, olipa se kuinka hienoa
hyvänsä, ei yleensä myöskään tuota toivottua lopputulosta vaan
pikemminkin haukottelusta nyrjähtäneet leukaperät.<br />
<br />
<h3 class="western">
Ihailun herättäminen</h3>
Kuten jo edellisessä luvussa mainitsin, yksi merkittävistä
naisen ihastuksen tuottajista on ihailu. Tuon ihailun ei tarvitse
välttämättä kohdistua mihinkään arkielämän tai taloudellisen
kantokyvyn kannalta olennaiseen ominaisuuteen, vaan se voi olla jokin
hyvinkin merkityksettömältä tuntuva taito, jota käytetään vain
harrastusmielessä. Ehkä paras esimerkki tällaisesta taidosta on
tanssitaito. Sen etuihin kuuluu se, että sitä on helppo esitellä
juuri siitä kiinnostuneelle kohderyhmälle erilaisissa tansseissa,
kursseilla ja leireillä, ja koska miehistä tahtoo olla pulaa
kaikissa tanssipiireissä, hyvällä tanssitaidolla voi saada
markkina-arvonsa tuon kohderyhmän silmissä todellakin kohoamaan
pilviin. Erään tanssituttuni poikakaveri ihmettelikin taannoin
salsailtaa: ”Mikä on tamä paikka, jossa nuoret kauniit naiset
tanssivat rumien vanhojen miesten kanssa?”<br />
Muita hyviä ihailua herättäviä vielä myöhemmälläkin iällä
hankittavia tai kehitettäviä taitoja ovat esimerkiksi<br />
<br />
<ul>
<li>ruuanvalmistus ja viinituntemus, joita voi esitellä
kutsumalla naisen kotiinsa syömään<br />
</li>
<li> yleistieto, jolla voi päteä erilaisissa tietokilpailuissa
ja keskutelussa<br />
</li>
<li>asiantuntemus ajankohtaisissa asioissa, jolla voi päteä
keskustelussa
<br />
</li>
<li>laulutaito, jota voi esitellä perinteisesti erittäin
naisvaltaisilla laulukursseilla, sekakuoroissa sekä ikisuositussa
karaokessa<br />
</li>
<li>soittotaito, jota voi ilmentää soittamalla
harrastelijabändissä, jameissa tai soittamalla naiselle serenadin<br />
</li>
<li>esiintymistaito, jota voi esitellä vaikkapa
harrastelijateatterissa<br />
</li>
<li>hauskojen juttujen kertominen, jota voi esitellä miltei
missä tahansa<br />
</li>
<li>tekninen taitavuus, jota voi ilmentää kertomalla
virittelemistään kotiteatteri- yms. järjestelmistä
(valitettavasti kyseiset kertomukset ovat herkästi niin kuivia,
että karkottavat naisen ihastuttamisen sijasta)<br />
</li>
<li>nikkarointitaito, jolla voi päteä esittelemällä kättensä
töitä ja tarjoutumalla tekemään pieniä korjauksia naisenkin
kotona
<br />
</li>
<li>voimakkuus, jota voi ilmentää esimerkiksi nostamalla naisen
kevyesti käsivarsilleen ja tekemällä siinä muutaman kyykyn (tämä
tekee taatusti vaikutuksen, ainakin siinä tapauksessa, että nainen
ei ole kevyt kuin keijukainen)<br />
</li>
<li>hyvä kunto, jota voi ilmentää vaikkapa tekemällä tiukan
sarjan punnerruksia siten, että lyö jokaisen punnerruksen välissä
kädet yhteen (erittäin hot!)<br />
</li>
<li>hankkimalla koiran, ja opettamalla sen tekemään temppuja
jne.
<br />
Mahdollisuuksia on monia. Urheiluharrastuksissa päteminen
yleensä edellyttää ulkopuolisen tahon antamaa tunnustusta kuten
mustaa vyötä karatessa, joka luultavasti tekee useimpiin naisiin
jonkinlaisen vaikutuksen, ei kuitenkaan aina välttämättä hyvää.
Naisen voi myös kutsua kokeilemaan omaa harrastustaan, jolloin
pätemistä tapahtuu yleensä automaattisesti.<br />
<br />
</li>
</ul>
Useimmat edellä mainituista edellyttävät jonkinlaisia
taipumuksia, koska ihailua voi herättää vasta, jos on riittävän
hyvä siinä, mitä tekee. On kuitenkin vielä yksi vaihtoehto
ihailun herättämiseen, johon ei vaadita mitään
erityislahjakkuutta, ja mikä monien naisten silmissä on erittäin
ihailtavaa, nimittäin vapaaehtoistyö. Monet naiset ovat heikkoina
empaattisiin, epäitsekkäisiin miehiin ja vapaaehtoistyö on
erinomainen tapa ilmentää näitä piirteitä. Erityisesti
elämänkumppania valittaessa empaattisuus ja epäitsekkyys saattavat
olla hyvinkin korkealla naisen preferensseissä. Etenkin
vapaaehtoistyö huono-osaisten lasten parissa saa taatusti sydämen
jos toisenkin tykyttämään.<br />
<br />Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-1432292414268788442013-01-29T15:07:00.000+02:002013-02-10T11:26:12.134+02:003 Esivalmistelut (osa 3)<h3 class="western">
Tuoksut</h3>
Hajuaisti on ihmisen aisteista se, josta on kaikkein suorin yhteys
tunteisiin. Tuoksu voi hetkessä viedä vuosien taa. Se voi myös
herättää vastenmielisyyttä nopeudella, johon tuskin mikään
visuaalinen ärsyke kykenee. Tästä syystä hajut ovat asia, joihin
mies ei voi kiinnittää liikaa huomiota ennen treffejä. Useimmat
teistä ymmärtävät toki, että ennen treffejä kannattaa käydä
suihkussa ja laittaa deodoranttia sekä puhtaat vaatteet, mutta moni
ei tule ajatelleeksi, että puhtaatkin vaatteet saattavat haista
tunkkaisille, jos pesusta on jo aikaa. Kaapissa pitkään lojuneet
vaatteet kannattaa tuulettaa ennen käyttöä.<br />
<br />
Suosittelisin treffailevalle miehelle miedosti tuoksuvaa
pesuainetta tai huuhteluainetta. Pesuaineen tuoksu vaatteissa
yhdistetään puhtauteen, ja tässä kohtaa on erityisen edullista
vaikuttaa puhtaalta. Suosittelisin myös miedon hajusteen käyttämistä
partaveden ja/tai deodorantin muodossa mahdollisten asunnosta tai
autosta siirtyneiden naiselle outojen tuoksahdusten peittämiseksi.
Liikaa partavettä ei kuitenkaan kannata lotrata. Se luo helposti
hiukan sivistymättömän ja epämiellyttävän vaikutelman, ja monet
ihmiset saattavat kokea voimakkaat tuoksut jopa ahdistavina. On syytä
muistaa, että oma nenä tottuu hajusteeseen, jota käytämme
jatkuvasti, mistä syystä sitä tulee helposti laittaneeksi kerta
kerralta enemmän. Kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, että
laittaa hajustetta alusta asti joka kerta saman määrän.<br />
<br />
Mikäli mielii treffeillä halaus- tai peräti
suuteluetäisyydelle, on miellyttävän tuoksuinen hengitys liki
välttämätön. Moni nainen on kavahtanut miehen syleilystä
tunnettuaan kasvoillaan kuuman haisevan hengityksen. Normaali
hammashygienia ei aina riitä tämän ehkäisemiseksi, vaan sen
lisäksi kannattaa harrastaa ahkerasti erilaisia hengitystä
raikastavia pastilleja ja purukumeja. Monista ruuista ja juomista,
kuten sipuleista, maitotuotteista ja kahvista, tulee hengitykseen
tympeä tuoksu. Aina syömisen ja juomisen jälkeen kannattaakin
nauttia pastilli. Sama pätee tupakointiin, josta tosin kannattaa
yrittää hankkiutua kokonaan eroon, jos mielii parantaa
markkina-arvoaan.<br />
<br />
Jos suhde kehittyy niinkin onnekkaasti, että päätät kutsua
naisen kotiisi tai autoosi, kannattaa tarkastaa myös näiden tuoksu.
Olen ollut monessa autossa, jossa on haissut jotenkin kummalliselta,
liekö ollut kysymys jostakin mystisestä harrastuksesta,
takapenkillä säilytettävistä hikisistä treenikuteista vai
epäonnisesta wunderbaum-valinnasta. Autossa löyhyvä outo haju
tartuttaa herkästi auton omistajaankin hiukan epämiellyttävän
tuoksahduksen – sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Sama
pätee asuntoon. Oman autonsa tai kotinsa hajua voi yrittää tutkia
itse haistelemalla ensin raikasta ulkoilmaa ja sitten tutkittavaa
kohdetta. Oma nenä on kuitenkin usein jo niin tottunut hajuun, että
tämä ei onnistu, vaan jälleen tarvitaan kaveriapua. Asunto
kannattaa joka tapauksessa tuulettaa huolellisesti ennen naisen
vierailua. Intiimimmän kanssakäymisen varalta on järkevää myös
vaihtaa puhtaat lakanat.<br />
<br />
<h3 class="western">
Itsevarmuuden ilmentäminen</h3>
Miehillä on verrattuna naisiin se etu, että he voivat kohentaa
markkina-arvoaan huomattavastikin myös muilla kuin ulkoiseen
olemukseen liittyvillä keinoilla. Merkittävä osa miehen
markkina-arvosta muodostuu koulutuksesta, statuksesta,
varallisuudesta ja ennenkaikkea itsevarmuudesta. Tässä vaiheessa
saattaa olla myöhäistä hankkia akateeminen koulutus tai hakeutua
rahakkaalle uralle, mutta olemustaan voi kehittää itsevarmemmalta vaikuttavaksi. Itsevarmuuden vaikutelmaa voi edistää
esimerkiksi kohentamalla ryhtiään vartavasten peilin edessä
harjoittelemalla ja harrastamalla keskivartalon lihaksistoa
vahvistavaa liikuntaa. Kannattaa myös opetella katsomaan
keskustelukumppania rohkeasti silmiin. Ympäristön pälyileminen luo
helposti epävarman tai välinpitämättömän vaikutelman. Useimpia ihmisiä viehättää keskustelukumppani, joka osoittaa kiinnostusta seuralaistaan kohtaan paitsi kuuntelemalla myös näyttämällä kiinnostuneelta.<br />
<br />
Samalla kannattaa harjoitella ilmentämään itsevarmuutta ja
tervettä itsetuntoa puheen keinoin. Itsetunnon kohentamisesta on
kirjoitettu kaikenlaisia self help -oppaita, eikä sellaisen
lukaiseminen läpi ole pahitteeksi, mikäli tiedät sortuvasi usein
itsesi vähättelyyn ja pyrit sointumaan mahdollisimman hyvin
tapettiin sellaisissakin tilanteissa, joissa sinun pitäisi kaiken
järjen mukaan olla jos ei nyt suorastaan seurueen keskipiste niin
ainakin hyvin näkyvä osa sitä. Oman kokemukseni mukaan hyvä tapa
tällaisen sosiaalisesti haitallisen asenteen korjaamiseen on astua
silloin tällöin itsensä ulkopuolelle ja miettiä, mitä
itsevarmempi ihminen samassa tilanteessa tekisi, ja sitten tehdä
samoin. Eli siis periaatteessa teeskennellä itsevarmuutta. Tästä
teeskentelystä on kuitenkin kahdenlaista hyötyä: toisaalta oma
sosiaalinen rohkeutesi kasvaa jokaisen teeskennellyn itsevarmuuden
osoituksen myötä ja toisaalta tuttavapiirisi käsitys sinusta
muuttuu itsevarmemmaksi, ja vähitellen tuo käsitys heijastuu heistä
takaisin itseesi parantaen aidosti itsetuntoasi.<br />
<br />Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-27713658151823350832013-01-24T16:04:00.000+02:002013-02-03T17:47:14.770+02:003 Esivalmistelut (osa 2)<h3 class="western">
Vartalo</h3>
Lähes kaikki naiset arvostavat ainakin maltillista
urheilullisuutta miehessä. Tämä johtunee kahdesta syystä,
toisaalta liikunnallinen mies yleensä miellyttää silmää enemmän
kuin sohvaperuna, ja toisaalta naisen riski jäädä leskeksi on
riittävän suuri muutenkin ilman, että mies vielä elintavoillaan
kasvattaa sitä. Terveet elämäntavat parantavat myös elämänlaatua,
joten ei kannata reagoida kuin olisin ehdottanut kauneusleikkausta.
Lähes kaikki naiset ponnistelevat hoikkuuden, terveyden ja kauneuden
eteen. Mikseivät he saisi vaatia samaa kumppaniltaan?<br />
<br />
Pariutumisen kannalta edullisinta liikunnallisuutta on
luonnollisestikin sellainen, joka näkyy päällekin päin. On
kuitenkin virhe kuvitella, että kaikki naiset haluaisivat itsensä
kaulattomaksi treenanneen körilään, vaikka näilläkin toki on
ihailijansa. Uskoisin, että meidät on geneettisesti ohjelmoitu
pitämään hoikista mutta lihaksikkaista miehistä, jotka olisivat
olleet aikanaan hyviä mammutinmetsästäjiä, ja jos tarkastelemme
naisille suunnattuja mainoksia ja muuta kuvastoa, havaitsemme, että
juuri sen näköiset miehet niissä yleensä poseeraavat.<br />
<br />
Ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon, mikäli oma
vartalotyyppi ei taivu kyseiseen muottiin tai kärsivällisyys ei
riitä tarpeelliseen määrään treenaamista ja laihduttamista. Joidenkin muiden naisia miellyttävien vartalotyyppien
saavuttaminen saattaa olla helpompaa. Esimerkiksi mallin <i>karhu</i>
saavuttaminen ei vaadi matalaa rasvaprosenttia, vaan ainoastaan
raskaahkoa treeniä kohtalaisten lihasten
tuottamiseksi rasvakerroksen alle. Karhun olisi hyvä olla vähintään
keskimittainen, muussa tapauksessa vaikutelma on vain pönäkkä.
Pulleampi versio karhusta eli <i>nallekarhu </i><span style="font-style: normal;">on
vielä helpompi saavuttaa. Nallekarhu saa olla tukeva ja pehmoinen,
mutta ei löllyvän lihava eikä ainakaan kovin vatsakas.</span><br />
<div style="font-style: normal;">
<br /></div>
<span style="font-style: normal;">Muita vartalotyyppejä ovat
normaalivartalo, jossa ei ole näkyviä lihaksia jos kohta ei
löllyvää läskiäkään; hoikka, jolla on ohut rasvakerros ja siro
rakenne, mutta ei näkyviä lihaksia; sekä niin sanottu </span><i>kuivankesän
orava</i><span style="font-style: normal;">, jonka jokainen lihas,
jänne ja suurin osa luistakin on näkyvillä todella olemattoman
rasvakerroksen ja vähäisen lihaskasvun vuoksi. Tavallinen
vartalotyyppi kelvannee useimmille naisille, vaikkei toimikaan
erityisenä houkuttimena. Hoikka ja kuivankesän orava taas jakavat
mielipiteitä. Jos olet luonnostasi hoikka ja lihaskasvusi on heikko,
lihasten kasvattaminen lienee niin työlästä, että se ei maksa
vaivaa, ellet erityisesti nauti rankasta treenistä. Toisaalta
luonnostaan matalan rasvaprosentin ansiosta saatat saada sinnikkäällä
treenillä hyvän lihaserottuvuuden nopeastikin.</span><br />
<span style="font-style: normal;"><br /></span>
<br />
<h3 class="western">
Ulkonäön kohentaminen</h3>
Lähes kaikkialla muualla eläinkunnassa naaraat ovat verraten
vaatimattoman näköisiä ja urokset komeilevat toinen toistaan
näyttävämpinä houkutellessaan naaraita parittelemaan kanssaan.
Missä vaiheessa tämä luonnollinen järjestys on kääntynyt
päälaelleen ihmiskunnan kohdalla? Vielä renesanssiaikaan miehet
olivat naisia näyttävämpiä muhkeissa peruukeissaan ja
brokaditakeissaan valtavine kalukukkaroineen ja pohjetoppauksineen. Nykyään naiset koristautuvat,
meikkaavat, laihduttavat, kuntoilevat, hoitavat ihoaan, laittavat
hiuksiaan, käyttävät epämukavia vaatteita ja laitattavat jopa
silikoni-implantteja miellyttääkseen miehiä, jotka yleensä
olisivat valmiita parittelemaan ilman näitä toimenpiteitäkin.
Miehet sen sijaan alvariinsa laiminlyövät soidintanssinsa
jäädäkseen sohvalle kaljamaha pullottaen syömään makkaraa,
juomaan kaljaa ja valittamaan naisten nirsoutta. Olenko minä ainoa,
jonka mielestä tässä on jokin ristiriita?<br />
<br />
Jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan naismaailmassa kannattaa
tarkastella kriittisesti myös sitä osaa ulkokuorestaan, joka jää
vaatteiden ulkopuolelle. Mahdollisesti hiottavia kohteita ovat hiukset, muu karvoitus, iho ja hampaat. Jos osa päästä on
alkanut kaljuuntua, kannattaa harkita loppujenkin hiuksien ajamista
pois tai ainakin niiden leikkaamista hyvin lyhyiksi. Jos tämä
tuntuu kovin vastenmieliseltä, vaihtoehdoiksi jäävät hiusten
siirto tai armottoman setämäinen olemus. En ole koskaan tavannut
naista, jonka mielestä hiusten kampaaminen kaljun päälle puoleensa vetävää, joten sitä ei kannata yrittää missään
olosuhteissa. Jos osapuilleen kaikki hiukset ovat yhä tallella,
kannattaa käydä hyvällä parturilla leikkuuttamassa ne johonkin
kohtalaisen muodikkaaseen malliin. Jos taas haluat pitää
hiuksesi pitkinä, niitä olisi syytä hoitaa yhtä huolellisesti
kuin pitkähiuksiset naiset hoitavat omiaan. Kuulemani mukaan tuuheat
hyväkuntoiset kutrit vetävät joitakin naisia puoleensa kuin
hunaja, joten vaiva voi hyvinkin kannattaa.<br />
<br />
Erilaisia viiksi- ja partamalleja voi kokeilla, mutta niistä
kannattaa kysyä muiden mielipidettä tavalla, joka kannustaa
rehellisyyteen. Perinteiset kalapuikot tuskin komistavat ketään,
mutta trendikkäämmät naamakarvoitukset saattavat parantaa miehen
ulkonäköä hyvinkin huomattavasti, erityisesti mikäli ne peittävät
kasvojen kauneusvirheitä kuten aknearpia tai heikon leuan. Lisäksi
parta jo sinällään vetoaa joihinkin naisiin. Minulle on kerrottu,
että sangen laaja joukko naisia pitää kalju-parta-yhdistelmää
hyvin vetovoimaisena. Partamallia – samoin kuin kampaustakin –
valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota kohderyhmän
preferensseihin. Jos näytät helvetinenkelilta, todennäköisesti
myös vedät puoleesi naisia, jotka pitävät helvetinenkelin
näköisistä miehistä. Toisaalta makeallakaan heviletillä ei
välttämättä juhlita teknobileissä.<br />
<br />
En näe mitään syytä, mikseivät miehetkin voisi hoitaa ihoaan
ja käydä kosmetologilla poistattamassa esimerkiksi aknearpia tai
couperosaa. Myös ylenpalttisen rehottavat Brezhnev-tyyliset
kulmakarvat kannattaa antaa kosmetologin nypittäviksi tai trimmata
itse. Pursuavien nenä- ja korvakarvojen leikkaamisen pitäisi olla
itsestään selvää. Erityisen tärkeänä pidän hampaiden
hoitamista. Miehille, joiden hampaat ovat tummuneet tai muuten vain
keltaiset, suosittelen hampaiden valkaisemista – tai ainakin
sitä, että he eivät pue treffeille puhtaan valkoista paitaa, joka
korostaa hampaiden keltaisuutta.<br />
<br />Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-65711660980314399462013-01-17T16:04:00.001+02:002013-01-24T16:04:45.847+02:003 Esivalmistelut (osa 1)<h2 class="western">
</h2>
Ennen markkinointikampanjan aloittamista on syytä suorittaa joukko esivalmisteluja. Jotta myynti olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa hioa tuotteen ominaisuudet huippuunsa nimenomaan kohderyhmää ajatellen. Pitkäjänteinen peruskoulusta alkanut akateemiseen tutkintoon tai rahakkaaseen työpaikkaan johtanut aherrus usein palkitaan, mutta myös nopeampia kohennuskeinoja on olemassa. Suuri osa niistä on kosmeettisia, mutta niitä ei silti kannata ylenkatsoa. Kaikki vähänkin markkinointiin perehtyneet tietävät, että ennen myyntityöhön ryhtymistä kannattaa tarkastaa, että tuotteen pakkaus on mahdollisimman tarkoituksenmukainen kohderyhmän preferenssejä ajatellen.<br />
<br />
Osa ihmisistä – eritoten miehistä – tuntuu kuitenkin ajattelevan, että pariutumisprosessissa ulkonäöllä ei ole tai ei saisi olla merkitystä. No, siinä tapauksessa kannattaa kohdistaa ponnistelut sokeisiin naisiin, koska kaikkiin muihin ulkonäkö varmasti vaikuttaa vähintäänkin alitajuisesti. Me ihmiset olemme kovin visuaalisia olentoja ja teemme runsaasti luokittelua automaattisesti heti ensi silmäyksellä. Annanpa tähän ajankohtaisen esimerkin parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelta: Helsingin sanomat muuttui tabloidiksi reilu viikko sitten. Erityisesti ensimmäisiä uuden muotoisia lehtiä lukiessani huomasin olevani poikkeuksellisen epäluuloinen ja kriittinen tekstin sisältöä kohtaan, vaikka tiesin, että lehden tekijäjoukko oli sama kuin aikaisemminkin, eikä siis ollut mitään syytä olettaa laadun heikentyneen. Olin kuitenkin niin tottunut siihen, että tabloidimuotoisen lehden sisältöön on syytä suhtautua varauksella, että tuo alitajuinen varauksellisuus ohitti tietoisen ajattelun. Sama ilmiö on läsnä jokaisessa uudessa tuttavuudessa, vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät olla kiinnittämättä huomiota ulkonäköön. Tästä syytä parisuhteeseen halajavan on aina järkevää kiinnittää huomiota myös ulkonäköönsä.<br />
<br />
<h3 class="western">
Vaatetus</h3>
Koska tavoitteena on parisuhde, ei treffeille tietenkään kannata pukeutua mihinkään rooliasuun – ellei se nyt satu olemaan ominaista juuri sinun omalle tyylillesi. Kannattaa kuitenkin panostaa vaatetukseen, sillä käytännöllisesti kaikki naiset kiinnittävät siihen huomiota vähintäänkin alitajuisesti. Ensimmäiset sekunnit ovat hyvin ratkaisevat koko ensitreffien onnistumisen kannalta, ja vaatetuksella on suuri merkitys sille, millaisen ensivaikutelman nainen noiden kriittisten sekuntien aikana saa. Mikäli nainen tulee luokitelleeksi treffikumppaninsa vaikkapa auttamattoman setämäiseksi, nuhruiseksi tai mauttomaksi, on vaatetuksen aiheuttamaa vahinkoa hyvin vaikea korjata enää jälkeen päin. Vaikka puheillaan kuinka ilmaisisi nuorekkuuttaan, se ei auta, jos ulkonäkö puhuu toista kieltä.<br />
<br />
Nyt osa teistä julistaa, ettette te ole kiinnostuneita pinnallisista naisista, joille vaatteilla on niin paljon merkitystä. Voitte samantien muuttaa lauseen muotoon: en ole kiinnostunut naisista, joilla on toimivat silmät päässään. Halusimmepa tai emme, vaatetus vaikuttaa ensi vaikutelmaan ja ensi vaikutelma virittää koko treffien tunnelman. Ihastuminen on kemiaa, ja havainto ”ai, tuollainenko se olikin” vapauttaa aivan erilaisia kemiallisia yhdisteitä kuin havainto ”onpa kivan näköinen, toivottasti se tykkää musta”. Ei liene tarpeen kertoa kummat kemialliset yhdisteet ovat otollisempia ihastumiselle.<br />
<br />
Kannattaa siis panostaa vaatetukseen. Vaateiden ei tarvitse olla mitenkään poikkeukselliset, kalliit tai jotakin arvostettua merkkiä, mutta niiden pitäisi olla siistit, puhtaat, istuvat, kohtalaisen ajanmukaiset (paitsi vintage-harrastajalla) ja keskenään yhteensopivat. Näissä puitteissa ne voivat edustaa miltei mitä tyyliä tahansa. Miehen kannattaa pohtia, millaisen vaikutelman hän haluaa antaa itsestään: rennon, bisneshenkisen, erähenkisen, luovan, taiteellisen, urheilullisen jne. Suositeltavaa olisi, että valittu tyyli olisi melko lähellä omaa normaalia pukeutumistyyliä, ja heijastelisi jollakin tapaa miehen todellista elämäntapaa. Mikäli vaatevarastosta ei löydy sopivaa kokonaisuutta, kannattaa käydä ostamassa sellainen. Jos tuttavapiiristä löytyy joku sovelias nainen, häntä voi pyytää mukaan makutuomariksi. Jos tällaista ei löydy, kannattaa luottaa miestenvaateliikkeen myyjän asiantuntemukseen. Mikäli kiikarissa on jo joku sopiva nainen, ei ole lainkaan huono idea pyytää häntä makutuomariksi ostoksille. Useimmat naiset pitävät ostoksilla käymisestä, joten ostostreffit yhdistettynä vaikkapa lounaaseen voivat olla oikeinkin onnistuneet. Muista kuitenkin, että jos pyydät naista makutuomariksi, olisi myös syytä ostaa jotakin. Ostosreissu, jolla ei osteta mitään, tuntuu epäonnistuneelta, ja epäonnistumisen tunne tarttuu helposti koko treffeihin ja treffikumppaniin.<br />
<br />
Vaatetuksen kohentamiseen ei tarvitse suhtautua pelkkänä pakkopullana. Jos olet yhtään kiinnostunut muodista, tyylikäs ja persoonallinen vaatetus saattaa osoittautua oikotieksi jos ei nyt suoraan onneen niin ainakin juttusille naisen kanssa, naiset nimittäin saattavat tulla kommentoimaan miehen vaatetusta, jos se vaikuttaa riittävän kiinnostavalta. Voit myös satsata tyylikkäisiin asusteisiin, kuten silmälasin sankoihin, vyönsolkiin tai kenkiin. Toinen tapa saada naiskontakteja vaatetuksen avulla on riittävän huomiota herättävän törkeän asukokonaisuuden valitseminen. Eräs kaverini käytti vappuna huomattavan räikeätä plyysipaitaa, hippikorua ja pitkää takkuista peruukkia, ja kuulemma useampikin nainen kävi illan aikana hypläämässä paidan kieltämättä eksoottista materiaalia. Ja kun nainen tulee hiplaamaan paidan kangasta, ei keskusteluun ole lainkaan vaikea päästä. Tällaisessa tilanteessa täytyy kuitenkin pitää huolta, että erikoiselle pukeutumiselle on olemassa alibi: vappu, halloween, naamiaiset, kaverin polttarit tai vastaavaa. Joka lauantaiseksi iskuasuksi tällaisesta kostyymistä ei siis ole.<br />
<br />Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-37706706459922030422013-01-10T12:13:00.000+02:002013-01-10T12:13:36.133+02:002 Mikä saa naisen ihastumaan?
<h2 class="western">
<span style="font-size: large;"><span style="font-style: normal;">2 Mikä saa naisen ihastumaan?</span></span></h2>
<div class="western">
<span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"> </span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Ennen
kuin on mielekästä jaella ohjeita ja vinkkejä aiheesta, kannattaa
pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä saa naisen – tai ylipäätään
ihmisen – ihastumaan. Romantikot tarjoavat vastaukseksi mystistä
rakkautta, toiset taas parisuhdemarkkinoilla määräytyvää
markkina-arvoa. Totuus lienee yhdistelmä näitä ja monia muita
ilmiöitä.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"> </span></span>
</div>
<h3 class="western">
<span style="font-size: small;">Markkina-arvo</span></h3>
<span style="font-size: small;">Ihmissuhdeaiheisissa keskusteluryhmissä ja muun
muassa Henri Laasasen Pro Gradu -tutkielmassa on hahmoteltu
taloustieteen menetelmillä määriteltyä ihmisen markkina-arvoa,
joka määräytyy parisuhdemarkkinoilla sen mukaan kuinka paljon
kysyntää kyseisen tyyppisestä henkilöstä on. Keskustelu on ollut
pitkällisesti arvolatautunutta kiistelyä markkina-arvoteorian
kannattajien ja romanttisemmin ajattelevien ihmisten välillä. Itse
en millään muotoa usko ihmisen markkina-arvon kaiken määräävään
voimaan, kuten esimerkiksi Laasanen tuntuu uskovan, mutta kieltämättä
sen avulla voi näppärästi selittää joitakin hämmentäviä
seikkoja: Miksi rumatkin julkkikset saavat naisia? Miksi melko
turhatkin julkkikset saavat naisia? Miksi kuka tahansa valtionpäämies
saa naisia, vaikka seisoisi jo toinen jalka haudassa? Suuri osa
markkina-arvolla selitetyistä seikoista kuitenkin selittyy muilla
mekanismeilla kuten ihailulla tai puhtaasti ulkonäköön
perustuvalla seksuaalisella vetovoimalla, jonka haluan eriyttää
markkina-arvon käsitteestä.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Mitä markkina-arvoon perustuva ihastuminen sitten
on, jos ihailuun ja seksuaaliseen vetoon perustuva ihastuminen
eriytetään pois siitä? Sanoisin, että se on halua näyttää itse
jollakin tapaa hyvältä ja onnistuneelta, koska on saanut
saaliikseen vastakkaisen sukupuolen edustajan, joka kelpaisi
muillekin. Tuollaisen trophy-tyttö- tai -poikaystävän saamisen
herättämät tunteet eivät loppujen lopuksi eroa kovinkaan paljoa
uuden kalliin auton tai erityisen hienojen merkkivaatteiden
tuottamasta mielihyvästä. Markkina-arvo ikään kuin määrittää
kuinka tyylikäs asuste käsipuolessa roikkuva nais- tai miesystävä
on.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Tämä kuulostaa ilmiönä hyvin pinnalliselta ja
moni teistä saattaa ajatella, että tuollaisten ihmisten kanssa </span><span style="font-size: small;"><i>minä</i></span><span style="font-size: small;">
en halua olla missään tekemisissä. Luultavasti kaikki meistä
kuitenkin tunnistavat kyseisen piirteen itsessään, jos vain ovat
täysin rehellisiä. Muutamien ensimmäisten treffien aikaan naisen
kavereiden miehestä sanomat kommentit saattavat vaikuttaa hyvinkin
olennaisesti naisen tunteiden kehittymiseen suuntaan jos toiseenkin –
ei luultavasti tietoisesti, mutta vaivihkaa. Jos naisen kaveri sanoo,
että kyllä tuo kelpaisi minullekin, nainen tuntee itsensä
onnistuneeksi, ja osa tuosta mielihyvästä tarttuu naisen tunteisiin
miestä kohtaan. Jos kaveri taas moittii jotakin miehen ominaisuutta,
se alkaa luultavasti häiritä naistakin, ja miehen tapaileminen
alkaa vaikuttaa epäonnistuneelta projektilta, joka tekee naisesta
itsestäänkin vähän luuserin.</span><br />
<h3 class="western">
</h3>
<h3 class="western">
Seksuaalinen vetovoima</h3>
Halusin eriyttää puhtaan seksuaalisen vetovoiman
markkina-arvosta, koska vaikka ne toki korreloivatkin keskenään
vahvasti, ne saattavat joissakin yksittäistapauksissa poiketa
toisistaan hyvinkin voimakkaasti. Muistan joskus taannoin nähneeni
dokumentin, jossa eräs erittäin lihava nainen kertoi
rakkauselämästään: Hän kertoi, että hänellä ei koskaan ole
ollut pulaa rakastajista. Melko monetkin miehet pitivät hänen
uhkeista muodoistaan, mutta lähes poikkeuksetta nämä samat miehet
olivat huomattavan haluttomia esiintymään julkisesti hänen
seurassaan. Tämä johtuu siitä, että lihavalla naisella on hyvin
matala markkina-arvo, koska useimmat miehet eivät pidä heitä
haluttavina. Siitä huolimatta jotkut miehet pitävät heitä
hyvinkin haluttavina.<br />
<br />
Naisten preferensseissä suora seksuaalinen vetovoima muodostaa
selkeästi vain osan markkina-arvosta. Voisi oikeastaan sanoa, että
naisnäkökulmasta on olemassa kahdet lähes erilliset
parisuhdemarkkinat: satunnaisiin suhteisiin ja pysyviin suhteisiin
tähtäävät. Miesten markkina-arvot saattavat vaihdella
huomattavasti näillä kaksilla markkinoilla. Satunnaisten suhteiden
markkinoilla suoralla ulkonäköön perustuvalla seksuaalisella
vetovoimalla on hyvin suuri merkitys. Valittaessa kesäkissaa
lihaksikas ja ruskettunut asfalttimies voi olla korkeastikin
koulutetun naisen mielestä hyvinkin houkutteleva vaihtoehto, mutta
samaisen miehen esitteleminen vakavastiotettavana
kumppanikandidaattina saisi luultavasti naisen kavereiden kulmakarvat
kohoamaan. Vakavaan suhteeseen tähdättäessä monen naisen mielestä
tavanomaisen näköinen insinööri on näyttävää duunaria parempi
vaihtoehto.<br />
<br />
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että naiset haluavat vakavaan
suhteeseen miesten kanssa, joita he eivät pidä seksuaalisesti
kiinnostavina? Ei tietenkään. Suuri osa seksuaalisesta
kiinnostuksesta vain syntyy muiden ihastumisen muotojen sivutuotteena
hiukan jälkijunassa. Etsittäessä yhden yön seuraa välitön
seksuaalinen kiinnostus on luonnollisestikin pääroolissa, mutta
vakituista kumppania voi tapailla hiukan kauemmin ja odottaa, että
seksuaalinen kiinnostus herää toista kautta.<br />
<h3 class="western">
Luontainen kiinnostus</h3>
Mietin kauan millä nimellä tätä ilmiötä kutsuisin.
Ensimmäinen ajatukseni oli kutsua sitä rakastumiseksi, mutta
sanalle annettujen voimakkaiden ja romantisoitujen merkitysten vuoksi
päädyin neutraalimpaan termiin luontainen kiinnostus. Tällä
tarkoitan kiinnostusta, jota tunnemme, kun kohtaamme ihmisen, jossa
on tiettyjä meidän luontaisesti viehättävinä pitämiämme
ominaisuuksia. Tämä viehtymys tiettyihin ominaisuuksiin on ikään
kuin valmiiksi langoitettu päähämme, mahdollisesti geneettisesti
tai elämänkokemuksen myötä. Meillä on jokaisella oma ”tyyppi”,
josta olemme luontaisesti kiinnostuneita. Nämä ominaisuudet
liittyvät ulkonäköön, eleisiin, ilmeisiin ja tempperamenttiin, ja
ne ovat usein luonteeltaan kohtalaisen neutraaleja; toinen tykkää
tummista, toinen vaaleista; toinen sinisistä silmistä toinen
ruskeista; toinen ekstroverteista, toinen introverteista; toinen
rempseistä, toinen sovinnaisista jne. Mikään näistä
ominaisuuksista ei ole sinänsä parempi kuin toinen.<br />
<br />
Luontainen kiinnostus on luontoäidiltä todella hyvä oivallus:
vaikka me olemmekin kiinnostuneita yleisesti hyvinä pidetyistä
kumppanikandidaateista, saatamme myös kiinnostua henkilöistä,
joilla ei muiden silmissä ole juurikaan viehätystä. Tämä tekee
parisuhdemarkkinoista hieman vähemmän julman luonnonvalinnan
määräämän taistelukentän, jollaisina markkina-arvoteorian
kannattajat sen näkevät: vaikka ei onnistuisikaan nappaamaan
markkinoilta kaikkien tavoittelemaa ensipalkintoa, saattaa löytää
kumppanin, joka miellyttää nimenomaan itseä.<br />
<h3 class="western">
</h3>
<h3 class="western">
Ihastuminen ihastukseen</h3>
Kaikki me olemme varmaan joskus kuulleet termin rakastua
rakkauteen. Usein sillä kuvataan nuoruuden ohimeneviä uutuuden
viehätykseen perustuvia tunteita, mutta näkisin, että sillä on
sijansa myös aikuisten parisuhdevalinnoissa. Toisen ihmisen
kiinnostus herättää helposti vastakaikua, vaikka tämä ei muuten
niin erikoiselta vaikuttaisikaan. Erityisesti tätä vastakaikua
herää ihmisessä, joka ei ole kovin tottunut saamaan osakseen
ihailua, siis erityisesti nuorissa ja kokemattomissa, vasta
parisuhdemarkkinoille palanneissa sekä vähemmän suosituissa
naisissa ja miehissä. Juhlittu kaunotar taas on todennäköisesti
niin tottunut ihailuun, että ottaa sen likipitäen
itsestäänselvyytenä.
<br />
<br />
Ihastuminen ihastukseen on toinen luontoäidin suurista
neronleimauksista, nimittäin yhdessä luontaisen kiinnostuksen
kanssa se luo erinomaiset puitteet täysin tyydyttävään
parinvalintaan myös yleisesti vähemmän viehättävinä pidetyille
ihmisille: Ensin toinen osapuoli ihastuu toisesta löytyviin juuri
hänen mielestään viehättäviin piirteisiin. Sitten toinen
ihailuun tottumattomana ihastuu saamaansa huomioon. Lopputuloksena
molemmat pääsevät parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon
ovat ihastuneet, eikä kumpikaan ole joutunut tyytymään ”huonoon”
ratkaisuun heikon markkina-arvonsa vuoksi, kuten markkina-arvoteorian
kannattajat tässä tilanteessa päättelisivät.<br />
<h3 class="western">
<span style="font-size: small;"> </span></h3>
<h3 class="western">
<span style="font-size: small;">Ihailu</span></h3>
<span style="font-size: small;">Erityisesti naisten ihastumisessa puhtaalla ihailulla
on merkittävä rooli. Myönnän, että esimerkiksi itseeni
kaikkinainen pätevyys vetoaa kovasti – jopa pätevyys asioissa,
joilla ei ole parisuhteessa tapahtuvan kanssakäymisen kannalta
minkäänlaista merkitystä. Toisinaan ihastuksen tunne saattaa
perustua jopa kokonaan ihailuun. Kerronpa esimerkiksi erään
kaverini – kutsukaamme häntä Anneksi – tarinan. Annella oli
opiskelukaveri Jarkko, joka oli ihastunut Anneen, muttei
valitettavasti saanut vastakaikua tunteilleen, ennen kuin Anne meni
ensimmäiselle ohjelmointikurssilleen. Jarkko oli jo verraten kokenut
ohjelmoija, ja ohjelmointitaitonsa ansiosta pääsi ensi kertaa
loistamaan Annen silmissä. Anne ja Jarkko alkoivat seurustella,
mutta kuten jo tuolloin ennustin suhde kesti tasan niin pitkään,
kun Jarkko oli olennaisesti Annea parempi ohjelmoija. Tämän jälkeen
Jarkko oli taas se sama epäkiinnostava, ei kovin fiksu tyyppi, ja
sai mennä. (Joku teistä ehkä arvelee, että Annen tarkoituksena
oli vain käyttää Jarkkoa hyväkseen ilmaisena
harjoitustyönohjaajanaan, mutta Annen tuntien voin vakuuttaa, että
asia ei ollut näin).</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Syy siihen, että sukupuolineutraali ihailun tunne
voi synnyttää naisessa seksuaalissävytteistäkin ihastumista,
lienee perua noilta ei niin kaukaisilta ajoilta, jolloin mies toi
ruuan naisensa ja lastensa pöytään tai kivenmurikan päälle.
Tällöin naisen on luonnollisestikin kannattanut suosia sellaisia
uroksia, jotka todennäköisesti ovat tuoneet kotiin saalista.
Tällaisten naisten jälkeläiset ovat eläneet todennäköisemmin
aikuisikään ja kasvaneet itse aikanaan kyvykkäiksi
ravinnonhankkijoiksi tai löytäneet puolisoikseen sellaisia. </span><br />
<span style="font-size: small;"> </span>
<br />
<span style="font-size: small;">Harmillisesti normaalit baari- ja treffiolosuhteet
tarjoavat kovin niukasti tilaisuuksia pätevyyden osoittamiseen.
Parisuhteeseen halajavan miehen kannattaakin siis vakavasti pohtia
erilaisia harrastuksia, joissa pätevyyttään voisi päästä
esittelemään. Naisiin saattaa todellakin vedota pätevyys missä
tahansa naisen jollakin tapaa relevanttina pitämässä taidossa,
kuten sosiaalisissa taidoissa, urheilussa, tanssissa, ruuanlaitossa
tai jopa Trivial Pursuitissa. Kannattaa hakeutua tilanteisiin, joissa
voi päteä. Hillitysti voi myös antaa ymmärtää olevansa
työelämässä menestyvä ja vakavarainen, koska myös tällaisia
pätevyyden hedelmiä naiset yleensä arvostavat. Liiallinen
rehentely menee kuitenkin helposti komiikan puolelle, ja vaikka
huumori sinänsä on treffiolosuhteissa erinomainen asia, itseään
ei kannata tehdä naurunalaiseksi.</span><br />
<h3 class="western">
</h3>
<h3 class="western">
Yhteensopivuus</h3>
Lisäsin tämän kohdan, kun lueskelin ihmisten kommentteja siitä,
kuinka kaikkein tärkeintä kumppanissa on se, että ollaan samalla
aaltopituudella, juttu luistaa ja yhteisiä keskustelunaiheita
löytyy. Epäilemättä useimmille keskustelun sujuvuus on esiehto
ihastukselle ja varmasti kaikkien kohdalla välttämättömyys
pidemmälle parisuhteelle. Väittäisin kuitenkin, että ihastusta se
ei tuota juuri koskaan, vaikka sen puute voikin kyseistä tunnetta
ehkäistä. Ainakin omalla kohdallani on näin. Olen käynyt
varmaankin parillakymmenillä treffeillä, joilla juttu on luistanut
ja aika on kulunut rattoisasti, mutta minkäänlaisia tunteita ei ole
syntynyt. Toisaalta toivottoman ujotkin ihmiset saattavat herättää
ihastusta, vaikka heidän tapauksessaan muutamat ensimmäiset treffit
usein täyttyvät vaivautuneesta hiljaisuudesta ja väkinäisistä
keskusteyrityksistä. Esimerkiksi eräs kaverini on tätä nykyä
onnellisessa avioliitossa tukahduttavan ujon, mutta eittämättä
hyvävartisen miehen kanssa, vaikka ensimmäiset treffikerrat ovat
taatusti olleet kommunikaation puolesta lähinnä piinallisia.<br />
<br />
En toki väitä, etteikö naista voisi hurmata puhumalla. Taitava
seuramies herättää ihailua lähes naisessa kuin naisessa, vaikkei
olisikaan ollut ensimmäisenä jonossa, kun hyvää ulkonäköä
jaettiin. Tällöin kysymys on kuitenkin ihailusta, jota miehen
poikkeukselliset sosiaaliset taidot herättävät. En usko, että
tavanomainen jutustelu riittää koskaan tuottamaan ihastusta ilman
hyvän ulkonäön, luontaisen kiinnostuksen, korkean markkina-arvon,
ihailun tai vastaihastumisen tuottamaa kipinää, joka virittää
keskustelun aivan uudelle aaltopituudelle.<br />
<br />
Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-4691884973888600322013-01-08T17:07:00.000+02:002013-02-10T11:26:47.762+02:00Miten saada nainen parisuhteeseen? <h2>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><b>Opas
treffihelvetissä selviytymiseen</b></span></span></h2>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<h2 class="western">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"> </span></h2>
<h2 class="western">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: large;">Esipuhe</span></span></h2>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span><span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">Käytyäni kymmenillä treffeillä ja luettuani sivutolkulla
valitusta siitä, kuinka naiset ovat nirsoja, olen tullut siihen
tulokseen, että on jotakin sellaista, mitä Suomi tarvitsee:
treffioppaan miehille. Ja kun kukaan muukaan ei sellaista tietääkseni
ole kirjoittanut, päätin ryhtyä toimeen ja valjastaa omat ja
kavereideni kokemukset yhteisen edun hyväksi. Lisäksi olen käyttänyt
materiaalina niitä lukuisia artikkeleita ja tv-dokumentteja, joita
olen vuosien varrella nähnyt aiheesta. Kysymyksessä ei ole
iskuopas, jossa neuvotaan miten naisen pöksyt saadaan nilkkoihin
mahdollisimman nopeasti, eikä myöskään parisuhdeopas, joita
kirjakaupat ovat pullollaan, vaan se keskittyy ainoastaan
ensitapaamiseen ja niihin muutamiin kriittisiin treffeihin, joiden
aikana nainen pitäisi saada suosiolliseksi parisuhteelle.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<h2 class="western">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: large;">1 Johdanto</span></span></h2>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;">Katsellessani
Ylen tosi-TV-ohjelmaa Parittomat, jossa viisi koulutettua naista
haki itselleen miestä, törmäsin jälleen väitteisiin, että
naiset ovat nirsoja. ”Mikä tuossakin nyt on vikana, kun se ei
kelvannut?” ”Tässä oli ihan hyviä miehiä tarjolla, miksette
te huoli ketään?” Ja niin edelleen. Kenelläkään naisista ei
kuitenkaan tuntunut olevan mitään tolkuttomia listoja
ominaisuuksista, joita miehellä pitäisi olla eikä ylipäätään
mitään kohtuuttomia vaatimuksia. Oikeastaan heillä oli vain yksi
vaatimus: pitäisi olla kemiaa. Ja miltei ainoa syy siihen, että
tarjolle raahatut miehet eivät kelvanneet, oli se, ”ettei ollut
kipinää”.</span></span></div>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<br /></div>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;">Miksei sitä
kipinää sitten synny? Ongelma tuntuisi koskevan erityisesti
kolmekymppisiä ja sitä vanhempia ihmisiä, ehkä erityisesti naisia
mutta myös miehiä. Tämä teksti käsittelee kuitenkin ainoastaan
sitä, miten naisen voisi saada ihastumaan itseensä. Innolla odotan,
että joku mies kirjoittaa vastaavanlaisen tutkielman siitä, miten
miehen saa ihastumaan itseensä. Joskin voi olla, että siitä tulisi
aika paljon lyhyempi, vähän niin kuin siinä huumorilistauksessa,
jossa oli satakunta asiaa, joita miehen pitäisi tehdä
miellyttääkseen naista, mutta vain kaksi asiaa, mitä naisen tulisi
tehdä miellyttääkseen miestä: olla alasti ja tuoda olutta.</span></span></div>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;"> </span>
</span></div>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;">Uskoisin, että
yksi syy aikuisten ihmisten ihastumisen vaikeuteen on
yksinkertaisesti geneettinen. Ihminen on suunniteltu pariutumaan
viimeistään parikymppisenä ja sen jälkeen on ollut parempi olla
innostumatta jokatoisesta vastaantulijasta. Tästä
syystä suurimmalla osalla meistä ihastuminen vaikeutuu iän myötä.
Jos sitten epäonnekseen huomaa olevansa sinkku vielä
kolmekymppisenä, voi säväyttävän kumppanin löytäminen tuntua
lähes mahdottomalta. </span></span></div>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;"> </span>
</span></div>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;">Toisaalta
nuorempana, kun suuri osa ikäluokasta on sinkkuja, kumppanin
tapaaminen sattumalta esimerkiksi opiskelujen, työn, harrastuksen
tai kavereiden kautta on huomattavasti todennäköisempää.
Kolmenkympin kehnommalla puolella vastakkaisen sukupuolen edustajia
täytyy lähteä vartavasten etsiskelemään ravintolaan tai nettiin,
kun lähes kaikki normaalin kanssakäymisen puitteissa tavatut
ihmiset ovat jo varattuja. Ongelmaksi muodostuu se, että yökerhot
ja sokkotreffit eivät ole ideaalisia tapaamispaikkoja kipinän
syntymisen kannalta. Yökerhoissa on pimeää, meluisaa ja ihmiset
ovat humalassa. Treffit taas ovat helposti kovin kliinisiä,
työhaastattelunomaisia tilaisuuksia. Ja yökerhotapaamisenkin
jälkeen tyypillisesti mennään treffeille, jotka – kuten jo
sanoin – ovat ihastumisprosessin kannalta haastavia.</span></span></div>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<br /></div>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;">Moni nainen
ajautuukin tilanteeseen, jossa hän vuosi toisensa perään tapaa
miehiä, mutta kukaan ei säväytä. Samaan aikaan moni mies löytää
itsensä yhä uusilta treffeiltä, jotka eivät johda mihinkään,
koska naiset eivät vaan jaksa innostua. Parittomat -ohjelmassakin
lopputulos oli, että ainoastaan yksi ohjelman viidestä naisesta
löysi kumppanin, ja loput enemmän tai vähemmän luovuttivat.
Tilanne on valitettava, mutta ei varsinaisesti kenenkään syytä. </span></span></div>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;"> </span>
</span></div>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">
</span>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;">Olisiko
ongelmaan olemassa jokin lääke? Patenttiratkaisua ei valitettavasti
ole, mutta niitä pieniä vaaleanpunaisia rakkauspillereitä
odotellessä esitän tässä joitakin niksejä. Nikseillä en
tarkoita minkäänlaista teeskentelyä, joka ei tietenkään ole
järkevää, jos tavoitteena on oikea parisuhde. Suhteen alkuvaiheen
ihastuminen kuitenkin perustuu usein melko pinnallisiin asioihin,
siihen missä valossa toisen ihmisen näkee ensimmäisillä
tapaamisilla. Jokainen kauppias tietää, että tuote menee paremmin
kaupaksi vitriinissä hyvin valaistuna kuin pimeältä nurkkahyllyltä
pölykerroksen alta. Tässä tekstissä käydään läpi keinoja,
joiden avulla mies voi päästä naisten kanssa treffeille ja näyttäytyä
muutaman ensimmäisen tapaamisen aikana mahdollisimman
houkuttelevassa valossa.</span></span></div>
<div align="LEFT" style="font-style: normal;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: small;"> </span></span>
</div>
Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-72448739822066861052012-03-16T14:39:00.000+02:002012-03-16T14:39:40.792+02:00Pitääkö miehen olla nynny ja öykkäri, muttei kumpaakaan?Minulta kysyttiin näkemystäni Tuomas Nevanlinnan kolumniin, joka on ilmestynyt Hesarin Nyt-liitteessä joskus 90-luvulla ja löytyy myös kolumneihin pohjautuvasta kirjasta Hyväkuntoisena Taivaaseen. Siinä Nevanlinna esittää, että miehen pitäisi olla "yht'aikaa nynny ja öykkäri, mutta ei kuitenkaan kumpaakaan". Tällöin mies olisi naisen fantasian toteutuma. Onko tässä perää?<br />
<br />
Sinänsä mielenkiintoinen kysymys. Luultavasti tuossa on jotakin perää. Kovin yksitotinen ja ennalta-arvattava saattaa käydä tylsäksi: satunnaiset hellyyden tai machoilun purkaukset voivat tehdä miehestä naisen silmissä kiinnostavamman. Tulkitsisin tuon siis niin, että ollakseen naisten unelmamies, miehestä pitäisi löytyä tilanteen mukaan jonkin verran nynnyä ja öykkäriä, mutta jos jompaakumpaa ominaisuutta on liikaa, se koetaan negatiiviseksi. Toisin sanoen karskin miehen kyyneleet saattavat satunnaisesti olla hellyyttäviä, mutta jatkuvasti pillittävä kynnysmatto ei viehättäne kovinkaan montaa naista. Ja vaikka kukaan nainen tuskin haluaa kumppanikseen villimiestä, joka paiskoo naistaan pitkin seiniä, sopiva määrä rajuutta voi olla hyvinkin tervetullutta makuuhuoneen puolella - puhumattakaan tilanteesta, jossa mies puolustaa naisen henkeä tahi kunniaa.<br />
<br />
Toinen selitys ilmiöön on se, että naiset eivät välttämättä aidosti halua arkielämäänsä sellaista, mistä fantasioivat. Yksi leivos maistuu ihanalta, mutta toinen jo inhottavan äitelältä. Oikeastaan fantasian perusolemukseen liittyy tietty toteutumattomuus. Kun fantasia toteutuu se lakkaa olemasta fantasia ja altistuu arjen asettamille rajoitteille. Tavallaan tietenkin on ongelmallista, että vastakkaisen sukupuolen huomio joudutaan kiinnittämään fantasian tasolla, kun arkielämässä eduksi olisivat luultavasti pitkälti eri tyyppiset ominaisuudet. Se mistä fantasioimme lienee jäännettä luolamiesajoilta, jolloin miehen tappelutaito, aggressiivisuus, fyysinen kyvykkyys ynnä muut perinteiset alfa-ominaisuudet saattoivat olla tekijä, joka määräsi sen selviytyvätkö jälkeläiset lisääntymisikään vai eivätkö. Tällöin naiset, jotka suosivat noita ominaisuuksia, menestyivät parhaiten.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-23179859488006632312012-02-19T22:02:00.000+02:002012-02-19T22:02:41.232+02:00Naisten kuviot nettideittailussaEn ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään, jotenkin ei vaan ole ollut intoa, mutta nyt satuin näkemään netissä <a href="http://kaleva.terve24.fi/blogit/henry-laasanen/naisten-omituiset-kuviot-nettideittailussa" target="_blank">Henry Laasasen jälleen monilta osin harhaisen vuodatuksen naisten pariutumiskäyttäytymisestä</a>, ja innostuin itsekin kirjoittamaan aiheesta. Tällä kertaa Laasanen pureutui naisten epärationaaliseen nettideittikäyttäytymiseen. Aihe on kiinnostava sikäli, että olen itsekin nettideittailua harrastanut, ja luonnollisestikin katson sitä naisnäkökulmasta.<br />
<br />
Laasasen ensimmäinen moite kohdistui (kuulemma) monien naisten harrastamaan massapostitusten vieroksuntaan. Itse en systemaattisesti syrji geneerisen oloisia viestejä, mutta toki personoidulla vastauksella on paremmat mahdollisuudet tulla huomioiduksi - näinhän asia on työnhakutilanteessakin, mitä nettideittailu itseasiassa kovin läheisesti muistuttaa. Lisäksi personoituun viestiin, jossa vaikkapa kysytään koirani rotua, on huomattavasti helpompi vastata kuin geneeriseen viestiin, jossa toivotaan, että "vuorostani kertoisin jotakin itsestäni". Kuka tahansa itseään kunnioittava puhelinmyyjä tietää, että asiakkaalta kannattaa puhelimessa kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, joihin hänen on helppoa ja miellyttävää vastata, mielellään laveammin kuin yksitavuisesti. Voisi olettaa, että rationaalinen ja älykäs nettideittailijakin hoksaisi tämän.<br />
<br />
Miesten liian laveiden ikähaarukoiden vieroksunta on toki jossain määrin epärationaalista: itsekään en juuri fanita ryppyjä, joten voin ymmärtää, että moni mieskään ei haaveile ikäistään useita vuosia vanhemmasta naisesta. Se, että mies toivoo tyystin eri sukupolveen kuuluvaa kumppania on kuitenkin mielestäni melko huolestuttavaa. Se nimittäin herättää kysymyksen siitä, mitä tällainen mies mahdolliselta suhteelta toivoo: pelkkää seksiä vaiko tasa-arvoista kestävää parisuhdetta ja yhteistä perhettä. Mikäli itse etsisin netistä pelkää seksikumppania, saattaisin veivata alaikärajan hyvinkin alas, mutta kun nyt kuitenkin etsin elämänkumppania, teen mieluummin kompromissin fyysisen tuoreuden kuin henkisen kypsyyden kohdalla. Voisin kuvitella, että aika moni - ainakin älykäs - mies tekee samoin.<br />
<br />
Kaikkein harhaisin Laasasen kommenteista oli kuitenkin hänen ihmettelynsä naisten nuivasta suhtautumisesta tylsiin viesteihin. Se kuvastaa mielestäni oivallisesti Laasasen ja muidenkin "puutemiehien" suhtautumista seksiin ja parisuhteeseen hyödykkeenä, jonka kohdalla olennaista ei ole niinkään laatu kuin määrä. Laasanen lähtee selvästikin oletuksesta, että parisuhde tylsän miehen kanssa olisi useimpien naisten mielestä olennaisesti parempi kuin yksinolo. Laasanen itse kuitenkin hylkää selvästi ylipainoiset naiset suoralta kädeltä, koska heidän kohdallaan "eroottinen vetovoima jää syntymättä". Entäpä jos naiset eivät tunne eroottista vetovoimaa tylsiin ja tavallisiin miehiin? Entäpä jos naiset ovat mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä parisuhteessa sellaisten miesten kanssa, joita kohtaan he eivät tunne eroottista vetovoimaa? Tässäpä mietittävää Laasaselle ja muille "puutemiehille". Mitäpä jos itseään mukavaksi, älykkääksi ja huumorintajuiseksi työhakemuksen kaltaisessa asiallisessa viestissään kehuva mies ei vain yksinkertaisesti ole eroottisesti houkutteleva?<br />
<br />
No, nyt voimme tietenkin pohtia, missä määrin kirjallinen tylsyys ja live-tapaamisessa havainnoitu tylsyys korreloivat keskenään. Tästä minulla onkin jonkin verran empiiristä testiaineistoa. Itse en oikein jaksa kirjoitella pitkälti. Siitä yleensä seuraa vain ikävä pettymys ensitreffeillä. Tästä syystä olen skeduloinut miehiä seurakseni koiranulkoilutuslenkille hyvinkin vähäisten kirjallisten tuotteiden perusteella varsin kritiikittömästi - eli siis toiminut juuri Laasasen toivomalla tavalla. Kokemukseni viittaisivat siihen, että kirjallinen hauskuus asettaa jonkinlaisen ylälikiarvon reaaliselle hauskuudelle. En ole vielä tavannut yhtään miestä, joka ei olisi kyennyt hauskuuteen kirjallisessa ilmaisussaan, mutta olisi yllättäen osoittautunut loistavaksi seuramieheksi live-tilanteessa. Sen sijaan sähköpostiviestien hurmaava huuliveikko saattaa osoittautua hiljaiseksi kuin kylätie tosipaikan tullen. Tylsien viestien hyljeksiminen vaikuttaa siis täysin rationaaliselta toiminnalta, minä kun nyt vaan en kertakaikkiaan pidä tylsiä miehiä eroottisesti vetovoimaisina (ihana termi, tätä tulen viljelemään jatkossakin).<br />
<br />
Viimeinen Laasasen syytöksistä oli naisten epärationaalisen negatiivinen suhtautuminen seksistä puhumiseen. Tähän kohtaan tunnustaudun syylliseksi. Reaktio on täysin vaistomainen. Se, että ventovieras mies, jota en ole koskaan tavannut, kuvailee viestissään kuinka haluaisi sivellä, hipelöidä tai suudella minua, seksistä puhumattakaan, on niin kuvottavaa, että välitön reaktioni on inhon väristys, ja sitä seuraava reaktioni on viestin deletoiminen - epärationaalista tai ei. Tässä kohtaa pitäisi taas huomioda se naisten ja miesten välinen ero: miesten mielestä huonokin seksi on parempi kuin ei seksiä, kun taas naisten mielestä ei seksiä on parempi kuin huono seksi. Ja seksi eroottisesti vetovoimattoman miehen kanssa on automaattisesti huonoa seksiä, ja internetistä seuraa etsivä mies ei odotusarvoisesti ole kovinkaan vetovoimainen.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com34tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-35177229494272385382011-06-09T17:09:00.000+03:002011-06-09T17:09:54.838+03:00Kannattaako esittää vaikeasti saavutettavaa?Luin tutkimuksesta, jonka mukaan naiset kiinnostuvat herkemmin miehistä, jotka eivät paljasta kiinnostustaan. Sen mukaan vaikeasti saavutettavan näytteleminen kannattaisi. Jäin hieman pohdiskelemaan asiaa. Tavallaan ostan tuon väitteen, koska omasta kokemuksestani tiedän, että jos mies tipahtaa syliin kuin ylikypsä hedelmä jo ennen kuin mieleen on ehtinyt pälkähtää, että tuollainenhan voisi olla kiva kotona, niin ei se kovin häävi lähtökohta ole. Ihminen nyt vaan on sellainen, että ruoho on aidan takana vihreämpää ja hyviä asioita osaa arvostaa vasta, kun ne on vaarassa menettää. Mikään ei saa arvostamaan terveyttä niin kuin sairaus eikä unta niin kuin väsymys. <br />
<br />
Valitettavasti niissä kuvioissa, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajia tavallisimmin päätyy tapaamaan, ei vaikeasti saavutettavan näytteleminen oikein toimi. Treffeillä viileä etäisyys vaikuttaa vain kyyniseltä penseydeltä, mikä tuskin innostaa ketään. Baarissa taas vaikeasti tavoiteltavan esittäminen tarkoittaa lähinnä yksinään seisoskelemista. Tosin erilaiset pelimiesopit perustuvat nimenomaan tähän oletettuun vaikean saavutettavuuden vetovoimaan. Kyseisissä iskuoppaissa neuvotaan kyllä lähestymään naista, mutta sen jälkeen suhtautumaan häneen välinpitämättömästi, esittämään väheksyviä kommentteja hänen ulkonäöstään sekä kiinnittämään enemmän huomiota hänen ystäviinsä kuin häneen itseensä. Olen melko varma, että tämä tekniikka ei toimi ainakaan Suomessa. Jenkeissä tilanne on ehkä toinen. Siellä viehättävä nainen kohtaa luultavasti lähes päivittäin lähestymisyrityksiä enimmäkseen ei-toivottujen sulhaskandidaattien taholta. Baarissa kontakteja tulee varmaankin jatkuvasti, sillä amerikkalaiset ovat sosiaalisesti paljon rohkeampia ja yritteliäämpiä kuin suomalaiset. Kuvittelisin, että tuollaisessa tilanteessa iskuyrityksiin alkaa herkästi suhtautua kuin puhelinmyyjiin; tällöin välinpitämättömyys ja epävarmuuden siemenen kylväminen naisen mieleen saattaa olla hyvinkin tehokas menetelmä. <br />
<br />
Suomessa tilanne on kuitenkin lähtökohtaisesti kovin erilainen. Miehet ovat ujoja ja uskaltavat tulla puhumaan naisille yleensä vasta ollessaan niin humalassa, etteivät enää kykene siihen. Harva viehättäväkään nainen joutuu baari-illan aikana kokemaan iskuyrityksiä riesaksi asti. Noissa olosuhteissa se, että joku mies vaivautuu puhumaan, mutta alkaakin vain nakertaa naisen itsetuntoa, tuskin parantaa kenenkään fiilistä, ja yleensä sitä haluaa viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy. Näin ollen Suomen yöelämään en pelimiesotteita suosittelisi .<br />
<br />
Millaisissa oloissa vaikea saavutettavuus sitten toimii? Sanoisin, että tilanteessa, jossa mies pääsee tutustumaan naiseen neutraalilla maaperällä: töissä, koulussa tai harrastuksissa. Tuolloin ei ehkä kannata välittömästi rynnätä pyytämään naista treffeille, vaan kannattaa pyrkiä tutustumaan ensin ystävänä, vaikuttaa mukavalta; sitten vähitellen lisätä mukaan vähän flirttiä ja merkitseviä katseita, antaa kautta rantain ymmärtää olevansa kiinnostunut. Tuollainen hienovarainen soidintanssi herättää kiinnostuksen paljon tehokkaammin kuin suoraviivainen hyökkäys, joka helposti herättää halun paeta. Metsästäjä on toki aina kiinnostuneempi saaliista kuin saalis metsästäjästä. Mutta kannattaa muistaa, että siinä vaiheessa, kun saaliin päättää vetää veneeseen, pitää olla vikkelä. Siinä missä epävarmuus ennen ensitreffejä muodostuu ihanasta toiveikkuudesta, joka lisää ihastuksen tunnetta, epävarmuus ensitreffien jälkeen on lähinnä jäytävää menetyksen pelkoa. Erityisesti ihmisillä, joilla on takanaan n kappaletta epäonnistuneita suhteita ja nolla kappaletta onnistuneita, voi mieleen helposti juolahtaa, että mitä tässä edes yrittämään, pieleen se menee kuitenkin. Tuota epävarmuutta sitten alkaa helposti lääkitä viilentämällä tunteita tahallaan.<br />
<br />
Voin rehellisesti myöntää, että minuun vaikea saavutettavuus toimii, siis noissa jälkimmäisenä kuvailemissani olosuhteissa. Sääli vaan, että lähes ainoat paikat, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajiin voi tutustua, ovat nuo ensin mainitut, joissa menetelmä ei ollenkaan toimi. Koulut ja työpaikat on jo kokeiltu, ja harrastuksissa tapaa lähinnä naisia. No, ehkäpä menen vielä sinne laskuvarjohyppykurssille, jota eräs kaverini suositteli. Siellä on kuulemma paljon laadukkaita sinkkumiehiä. En tosin oikeastaan välittäisi hypätä laskuvarjolla, mutta sinkun on tehtävä uhrauksia.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-23992939345830534162011-05-30T20:24:00.000+03:002011-05-30T20:24:35.024+03:00Seksuaalisesta häirinnästäTämän päivän Hesarissa oli yleisönosastokirjoitus seksuaalisesta häirinnästä. Siinä eräs nainen valitti tulleensa häirinnän kohteeksi tänä keväänä ensimmäisen kerran diskossa. Ensin joku hänelle ennestään tuttu nainen oli ohimennessään hivellyt hänen takapuoltaan, ja myöhemmin toinen nainen oli ottanut hänet tanssilattialla "parikseen" hermostuttavalla tavalla ja yrittänyt muunmuassa hieroa hänen selkäänsä hartioillaan. Tämän jälkeen nainen oli vääntänyt häntä puoleensa tanssilattialla ja seurannut häntä hänen paettuaan tilanteesta. Kuulostaa kokolailla meikäläisen normaalilta lauantai-illalta, jos vaihdetaan ahdistelija naisesta humaltuneeksi mieheksi. Kirjoitus herätti minussa koko joukon ajatuksia. Ensinnäkin miten on mahdollista, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun kirjoittaja koki tämäntyyppistä häirintää? Kokiko hän sen häiritseväksi lähentelijöiden sukupuolen vuoksi vai eikö hän ole koskaan käynyt heterobaarissa? Olisiko minunkin pitänyt kirjoittaa yleisönosastoon kokemastani häiritsevästä käytöksestä miesten taholta? Missä kohtaa kosketus tanssilattialla on niin intiimiä, että se pitäisi tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi? <br />
<br />
Erään tulkinnan mukaan seksuaalista häirintää on mikä tahansa, minkä kohde kokee sellaiseksi. Tästä seuraa hiuman huvittavasti se, että raja komeiden miesten ja kauniiden naisten harjoittamalle seksuaaliselle häirinnälle lienee täysin toinen kuin rumien ihmisten ei-toivotuille lähentymisyrityksille. Loppujen lopuksihan kaikki yleisönosastokirjoituksessa mainitun naisen suorittamat ahdistelutoimenpiteet olisivat seksuaalisesti puoleensavetävältä ihmiseltä olleet täysin sallittuja. Toisaalta ainakin itse koen häiritseväksi jo sen, että joku vahvassa humalassa oleva epämiellyttävän näköinen setäihminen parkkeeraa tanssilattialla itsensä heilumaan puolen metrin päähän minusta. Mutta selvästikään se ei voi olla kiellettyä.<br />
<br />
Sanallisen ahdistelun kohdalla rajanveto on vielä vaikeampaa. Toisen mielestä härski vitsi voi olla hauska ja toisen mielestä ahdistava. Toisaalta härskit jutut voivat olla vain poikaporukassa heitettyä läppää, jonka joku nainen sattuu kuulemaan ja kokemaan ahdistavana, tai vaihtoehtoisesti niiden kertomisen pääasiallisena tarkoituksena voi olla naisen nolostuttaminen, jolloin kysymys on ennen kaikkea vallankäytöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa vitsit on melko helppoa saada loppumaan alkuunsa: riittää ettei kiinnitä niihin mitään huomiota. Itselläni on tästä hieman kokemustakin. Olin taannoin työpaikassa, jossa viimeisenä työpäivänäni kuulin, että toimiston lähes kaikkia alle nelikymppisiä naisia oli ahdisteltu seksuaalisesti härskeillä vitseillä ja vihjauksilla. Olin hämmästynyt. Kun oikein mietin, muistin hämärästi pomoni kertoneen minulle kerran huonon kaksimielisen vitsin, johon olin suhtautunut sellaisella viileällä välinpitämättömyydellä, johon vain miesvaltaisella alalla työskennellyt nainen pystyy. Toista vitsiä ei koskaan kuulunut, koska reaktio ensimmäiseen ei ollut toivottu. <br />
<br />
Nolostumalla ja olemalla kovin herkkiä omasta naiseudestamme me itse asiassa annamme osan omasta vallastamme miehille. Ei naiseuteen pidä suhtautua niin, kuin se olisi jokin häpeällinen tauti, johon viittaaminen on automaattisesti tarkoitettu meidän asemamme heikentämiseksi. Mielestäni taannoinen kokovartaloministerikohu oli hyvä esimerkki tuollaisesta naisen aseman kannalta vahingollisesta ajattelumallista. Se oli kehnohko sanaleikki, ja jos joku puumahenkinen naispuolinen yritysjohtaja olisi juhlapuheessaan esittänyt vastaavan kommentin Jyrki Kataisesta, sitä olisi pidetty vain kehnohkona sanaleikkinä. Sillä ei ole häpeä olla mies, mutta ilmeisesti on ainakin vähän noloa olla nainen.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-80128052742381913002011-05-27T22:47:00.000+03:002011-05-28T21:36:09.731+03:00Tylsistä treffeistäMä haluaisin oppia ihastumaan tylsiin miehiin,<br />
kun niitä on paljon tarjolla.<br />
Mä haluaisin oppia pitämään kaurapuurosta,<br />
kun se on halpaa ja terveellistä...<br />
<br />
Siinä pieni lyriikka-aihio, jota alan kehitellä joskus, kun sopiva melodia osuu kohdalle. Laulu tulee kertomaan siitä, miten ihminen ei voi päättää, mitä haluaa. Jos voisi, niin kannattaisi tietenkin haluta sellaista, mikä on helposti saavutettavissa. Mutta kun se ei käy. Ei voi päättää, että loputtomasti jääkiekosta jaaritteleva mies on kiinnostava, vain siksi, että sattuu olemaan siinä. Eikä voi päättää, että kaurapuuro on hyvää vain siksi, että se sattuu olemaan ravitsemuksellisesti ja taloudellisesti järkevä ratkaisu. Tiettyyn pisteeseen asti voi tietenkin yrittää muokata makutottumuksiaan. Lapsia pitäisi kuulemma totuttaa erilaisiin makuihin pieninä suupaloina silloin tällöin, ja menetelmällä on saatu hyviä tuloksia parsan ja kesäkurpitsan sietokyvyn parantamisessa. On kovin valitettavaa, että vastaavanlainen siedätyshoito tylsien miesten suhteen ei tunnu toimivan. Jos toimisi, niin olisin jo varsinainen connoisseur siinä suhteessa, sen verran monta kertaa olen meinannut haukotella leukani sijoiltaan jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan piinallisen pitkästyttävässä seurassa.<br />
<br />
Kirjoitin aiheesta kappaleenkin, <a href="http://www.armidasound.net/lyriikat/treffit">Treffit</a>, joka on mitä suurimmassa määrin omaelämänkerrallinen. Siinä olen jakanut ankeat treffikumppanit kolmeen kategoriaan: höpöttäjät, tuppisuut ja kuulustelijat. On vaikea sanoa, mikä näistä ryhmistä on tuskastuttavin, riippunee omasta puheliaisuudesta. Puheliaalle ihmiselle höpöttäjä on suoranainen painajainen - kysyt viattomasti toisen harrastuksista ja saat kuulla puolen tunnin esitelmän aiheesta. Edes se, että kerrot, ettet ole koskaan lasketellut, ei pelasta sinua yksityiskohtaiselta selostukselta viimevuotisesta Sveitsin matkasta. Vaikka kerrot alkavasi voida pahoin, joudut silti katsomaan loppuun asti käsivaralla kuvatun lomavideon. Hiljaisemmalle ihmiselle tuppisuu lienee kurjinta seuraa. Siinä vaiheessa kun keskustelu sivuaa kahvilan sisustuksen onnistuneisuutta kolmatta kertaa, on selvää, että nyt tehdään tikusta asiaa, mutta jollainhan se liian pitkäksi venynyt hiljaisuus on katkaistava. Itse en ole aivan hiljaisimmasta päästä, mutta melko monta kertaa olen olen tuntenut itseni treffeillä varsinaiseksi lypsykoneeksi, sen verran nihkeästi niitä sanoja on kumppanin suusta tipahdellut. Kolmas - ei varmaankaan pahin, mutta mielestäni todella tylsä - seuralaistyyppi on kuulustelija. Olen ollut rattoisammissa työhaastatteluissa, kuin mitä jotkut treffini kuulustelijoiden kanssa ovat olleet. Kuulustelija pysyy tiukasti asialinjalla ja pyrkii selvittämään järjestelmällisesti kaiken sen faktatiedon, jonka perusteella hän voi arvioida, sovellunko hänen tulevien lastensa äidiksi. Tai tällaisen vaikutelman hän ainakin itsestään antaa. Treffit kuulustelijan kanssa eivät yleensä ole erityisen piinalliset, mutta kuulustelija antaa itsestään niin pitkästyttävän vaikutelman, että ajatuskin loppuelämästä moisessa seurassa aiheuttaa kylmiä väreitä. Mutta tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Voisin kuvitella, että joku oikein mielellään itsestään puhuva ihminen voisi olla suorastaan otettu kuulustelijan osoittamasta loputtomasta mielenkiinnosta.<br />
<br />
Myönnettäköön, etten aina itsekään ole ollut kaikkein stimuloivinta treffiseuraa. Toisinaan huomaa jo heti ensimmäisen viiden minuutin aikana, että seuralainen nyt vain kuuluu siihen kategoriaan, jonka kelpuuttaisi sänkykumppanikseen ainoastaan siinä tapauksessa, että tämä olisi maailman viimeinen mies, ja seksi hänen kanssaan olisi ainut tapa saada muuta juttuseuraa - parin vuoden viiveellä tosin. Tuollaisessa tilanteessa sitä herkästi menettää kiinnostuksensa koko keskusteluun ja alkaa toimia ikään kuin autopilotilla: rohkaiseva ynähdys tasaisin väliajoin sekä silloin tällöin jokin kliseinen kysymys katkaisemaan liian pitkäksi venähtäneen tauon. Aiemmin tapanani oli myös alkaa tällaisessa tilanteessa puhua oopperasta sangen innostuneeseen sävyyn. Aniharva mies on nimittäin kiinnostunut oopperasta, ja tällä tavoin saatoin kätevästi luoda evidenssiä siitä, kuinka meillä ei ollut riittävästi yhteistä, mikä oli tyypillisimmin käyttämäni selitys haluttomuuteeni tavata uudelleen. Toki on miellyttävämpää tulla torjutuksi puutteellisen oopperainnostuksen vuoksi kuin siksi, että on esimerkiksi ruma tai tyhmä. <br />
<br />
Viime aikoina oopperakortin käyttäminen ei kuitenkaan enää ole ollut tarpeen - ei siksi, että treffikumppaneiden laatu olisi yht'äkkiä dramaattisesti parantunut, vaan siksi, että eräs komea poliisi puolisen vuotta sitten ojensi minulle nettideittailun graalin maljan, täydellisen torjunnan. Ajatella, että olin käynyt vaikka kuinka monilla treffeillä kertaakaan kuulematta sitä: katellaan. Aivan loistavaa. Ei kiusallisia selityksiä, ei turhia anteeksi pyytelyitä ja ennen kaikkea ei turhaa toivoa. Sokkotreffeillä käynti helpottui suunnattomasti tuon oivalluksen ansiosta, sillä eroaminen on ainakin itselleni aina ollut se tapaamisen piinallisin osuus. Ei ole kiva tuottaa kenellekään pettymystä, ja jos se kaiken kukkuraksi täytyy tehdä jollakin kiusallisella ja lähes julmalla tavalla, on tapahtuma silkkaa piinaa myös torjujalle. Treffailussahan on joka tapauksessa aimoannos sisäänrakennettua julmuutta, sillä parisuhdemarkkinat ovat oikeastaan luonnonvalinnan viimeinen linnake tässä tititainmentin kyllästämässä maailmassa.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-65166830217944453622011-05-22T21:46:00.000+03:002011-05-28T21:38:17.101+03:00Kesävävy kateissaKesän ensimmäinen mökkireissu on pulkassa. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, lokki hautoi munia räystäskourussa ja ruoho kasvoi - valitettavasti. Ruohonleikkuri ei nimittäin suvainnut jatkaa toimintaansa talvilevon jälkeen. Minun vikani! Minä olen surkeasti laiminlyönyt velvollisuuteni hankkia kesävävy, joka hoitaa mökillä raskaat ja ikävää teknistä näpertelyä edellyttävät tehtävät kuten ruohonleikkurin suostuttelun. Mutta ehkäpä vielä ei ole liian myöhäistä, onhan Helluntaihinkin vielä kolme viikkoa.<br />
<br />
Siispä nyt on hämäläiselle rantamökille kesävävy haussa. Ehdottomana vaatimuksena on ahkera ja työteliäs luonteenlaatu. Töitä on paiskittava aamupalasta auringonlaskuun ja mieluiten ilman erillistä käskyä. Mökin varustukseen kuuluu kyllä riippumatto, mutta se on lähinnä koristeena. Toinen perusvaatimus on riittävä tekninen kyvykkyys päältä ajettavan ruohonleikkurin ynnä muiden mökillä tarvittavien kapistuksien huoltamiseen. Nikkarointitaidoista ja viherpeukalosta saa plussaa. Myös pieniruokaisuus on suotavaa, koska kesävävy työskentelee pyytettömästi ruokapalkalla. Teoriassa kesävävylle olisi toki mahdollista maksaa luonnossakin, mutta käytännössä liki satavuotias talo pihapiireinen imee keskivertokesävävystä mehut niin tehokkaasti, ettei tämä illan tullen jaksa enää muuta kuin nukkua - luonnollisestikin kuorsaamatta!<br />
<br />
Löytyykö tarjokkaita leppoisaan kesävirkaan?Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2431097115541109784.post-91920023837225565312011-05-14T14:56:00.000+03:002011-05-28T21:41:47.514+03:00Totuus sinkkuelämästäSinkkuelämä - sillähän on kiistatta positiivinen kaiku, riehakasta juhlimista, hedonistista tarpeiden tyydyttämistä vailla vastuuta perheen elättämisestä tai kumppanin miellyttämisestä. Sinkkuelämä on itseoikeutettu ympäristö kepeälle kioskiviihteelle ja näpsäköille TV-sarjoille, joissa kerrotaan kauniiden, menevien ihmisten edesottamuksista parisuhdemarkkinoilla. Niiden juonikuvioille yhteistä on se, että päähenkilöiden tavoitteena on päästä eroon sinkkuudestaan ja lopuksi he lähes aina pääsevätkin - lajityyppiinhän erottamattomasti kuuluu onnellinen loppuratkaisu, mitä sinkkuelämän jatkuminen entisen kaltaisena ei selvästikään olisi. Näyttää siis siltä, että niin sinkkuviihteen tekijöiden kuin kuluttajienkin mielestä parisuhde on parempi olotila kuin sinkkuus.<br />
<br />
Sinkun ei kuitenkaan sovi valittaa - muutenhan voi leimautua epätoivoiseksi, eikä kukaan halua epätoivoista kumppania. Epätoivoinen on varmaankin epätoivoinen siksi, ettei ole kelvannut kenellekään, ja epätoivoiselle arvatenkin kelpaa kuka tahansa. Eikä kukaan halua olla kuka tahansa. Siksi sinkun on pidettävä sinnikkäästi yllä kuvaa iloisesta, menevästä harrastusten ja juhlinnan täyttämästä elämästä: "Kaikki muut asiat elämässä ovat kohdallaan, mutta vain se oma mussukka puuttuu kainalosta." on internetin deittipalstoilla ahkerasti toisteltu lause. Itse kylläkin siirryn välittömästi tarkastelemaan seuraavaa profiilia mokomaan latteuteen törmätessäni. Mikäli se ei pidä paikkaansa, se on lähinnä säälittävä. Ja jos taas pitää, minut luultavasti skeduloitaisiin kahden tunnin aikaslotille torstai-illaksi urheiluharrastuksen ja poikien baari-illan väliin. Minä haluan miehen, jonka elämässä on tilaa parisuhteelle, mikä tarkoittaa, että siellä pitää olla se parisuhteen kokoinen tyhjä aukko.<br />
<br />
Siinä parikymppisenähän sinkkuelämä voi olla aika hauskaa - kun kaikki muutkin ovat sinkkuja ja mihinkään ei ole kiire. Elämän täyttää kavereiden kanssa hengailu ja opiskelijabileet. Sitä aikaa moni varmaan kaiholla muistelee, mutta minulla on uutisia: se ei jatku loputtomiin. Kaverit perustavat perheet, viikottaiset illanistujaiset muuttuvat vaivihkaa kahvikupposeksi muutaman kerran vuodessa ja omakin biologinen kello alkaa tikittää. Tavoitteeton hauskanpito muuttuu vähitellen epätoivoiseksi etsinnäksi. Jos yökerhossakäyminen kaksikymppisenä on kuin kävisi shoppailukierroksella, niin että taskussa on tukko rahaa, eikä mitään tarvitse ostaa, jos ei sopivaa osu kohdalle, ovat fiilikset kolmenkympin jälkeen pikemminkin niin, kuin olisi hankkimassa pukua samana iltana oleviin linnanjuhliin - ja sen puvun pitäisi löytyä UFFin vitosen päiviltä.<br />
<br />
Näistä tunnelmista kumpuaa biisini <a href="http://www.armidasound.net/lyriikat/sinkkuelamaa">Sinkkuelämää</a>, jonka lyriikat löytyvät verkkosivultani. Sen tasoista demoa, jonka kehtaisi nettiin laittaa, minulla ei kappaleesta valitettavasti vielä ole, mutta innokkaat soittajat Tampereen seudulta voivat ilomielin ottaa minuun yhteyttä.Armidahttp://www.blogger.com/profile/03960163303927540474noreply@blogger.com0