3 Esivalmistelut (osa 3)

Tuoksut

Hajuaisti on ihmisen aisteista se, josta on kaikkein suorin yhteys tunteisiin. Tuoksu voi hetkessä viedä vuosien taa. Se voi myös herättää vastenmielisyyttä nopeudella, johon tuskin mikään visuaalinen ärsyke kykenee. Tästä syystä hajut ovat asia, joihin mies ei voi kiinnittää liikaa huomiota ennen treffejä. Useimmat teistä ymmärtävät toki, että ennen treffejä kannattaa käydä suihkussa ja laittaa deodoranttia sekä puhtaat vaatteet, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että puhtaatkin vaatteet saattavat haista tunkkaisille, jos pesusta on jo aikaa. Kaapissa pitkään lojuneet vaatteet kannattaa tuulettaa ennen käyttöä.

Suosittelisin treffailevalle miehelle miedosti tuoksuvaa pesuainetta tai huuhteluainetta. Pesuaineen tuoksu vaatteissa yhdistetään puhtauteen, ja tässä kohtaa on erityisen edullista vaikuttaa puhtaalta. Suosittelisin myös miedon hajusteen käyttämistä partaveden ja/tai deodorantin muodossa mahdollisten asunnosta tai autosta siirtyneiden naiselle outojen tuoksahdusten peittämiseksi. Liikaa partavettä ei kuitenkaan kannata lotrata. Se luo helposti hiukan sivistymättömän ja epämiellyttävän vaikutelman, ja monet ihmiset saattavat kokea voimakkaat tuoksut jopa ahdistavina. On syytä muistaa, että oma nenä tottuu hajusteeseen, jota käytämme jatkuvasti, mistä syystä sitä tulee helposti laittaneeksi kerta kerralta enemmän. Kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, että laittaa hajustetta alusta asti joka kerta saman määrän.

Mikäli mielii treffeillä halaus- tai peräti suuteluetäisyydelle, on miellyttävän tuoksuinen hengitys liki välttämätön. Moni nainen on kavahtanut miehen syleilystä tunnettuaan kasvoillaan kuuman haisevan hengityksen. Normaali hammashygienia ei aina riitä tämän ehkäisemiseksi, vaan sen lisäksi kannattaa harrastaa ahkerasti erilaisia hengitystä raikastavia pastilleja ja purukumeja. Monista ruuista ja juomista, kuten sipuleista, maitotuotteista ja kahvista, tulee hengitykseen tympeä tuoksu. Aina syömisen ja juomisen jälkeen kannattaakin nauttia pastilli. Sama pätee tupakointiin, josta tosin kannattaa yrittää hankkiutua kokonaan eroon, jos mielii parantaa markkina-arvoaan.

Jos suhde kehittyy niinkin onnekkaasti, että päätät kutsua naisen kotiisi tai autoosi, kannattaa tarkastaa myös näiden tuoksu. Olen ollut monessa autossa, jossa on haissut jotenkin kummalliselta, liekö ollut kysymys jostakin mystisestä harrastuksesta, takapenkillä säilytettävistä hikisistä treenikuteista vai epäonnisesta wunderbaum-valinnasta. Autossa löyhyvä outo haju tartuttaa herkästi auton omistajaankin hiukan epämiellyttävän tuoksahduksen – sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Sama pätee asuntoon. Oman autonsa tai kotinsa hajua voi yrittää tutkia itse haistelemalla ensin raikasta ulkoilmaa ja sitten tutkittavaa kohdetta. Oma nenä on kuitenkin usein jo niin tottunut hajuun, että tämä ei onnistu, vaan jälleen tarvitaan kaveriapua. Asunto kannattaa joka tapauksessa tuulettaa huolellisesti ennen naisen vierailua. Intiimimmän kanssakäymisen varalta on järkevää myös vaihtaa puhtaat lakanat.

Itsevarmuuden ilmentäminen

Miehillä on verrattuna naisiin se etu, että he voivat kohentaa markkina-arvoaan huomattavastikin myös muilla kuin ulkoiseen olemukseen liittyvillä keinoilla. Merkittävä osa miehen markkina-arvosta muodostuu koulutuksesta, statuksesta, varallisuudesta ja ennenkaikkea itsevarmuudesta. Tässä vaiheessa saattaa olla myöhäistä hankkia akateeminen koulutus tai hakeutua rahakkaalle uralle, mutta olemustaan voi kehittää  itsevarmemmalta vaikuttavaksi. Itsevarmuuden vaikutelmaa voi edistää esimerkiksi kohentamalla ryhtiään vartavasten peilin edessä harjoittelemalla ja harrastamalla keskivartalon lihaksistoa vahvistavaa liikuntaa. Kannattaa myös opetella katsomaan keskustelukumppania rohkeasti silmiin. Ympäristön pälyileminen luo helposti epävarman tai välinpitämättömän vaikutelman. Useimpia ihmisiä viehättää keskustelukumppani, joka osoittaa kiinnostusta seuralaistaan kohtaan paitsi kuuntelemalla myös näyttämällä kiinnostuneelta.

Samalla kannattaa harjoitella ilmentämään itsevarmuutta ja tervettä itsetuntoa puheen keinoin. Itsetunnon kohentamisesta on kirjoitettu kaikenlaisia self help -oppaita, eikä sellaisen lukaiseminen läpi ole pahitteeksi, mikäli tiedät sortuvasi usein itsesi vähättelyyn ja pyrit sointumaan mahdollisimman hyvin tapettiin sellaisissakin tilanteissa, joissa sinun pitäisi kaiken järjen mukaan olla jos ei nyt suorastaan seurueen keskipiste niin ainakin hyvin näkyvä osa sitä. Oman kokemukseni mukaan hyvä tapa tällaisen sosiaalisesti haitallisen asenteen korjaamiseen on astua silloin tällöin itsensä ulkopuolelle ja miettiä, mitä itsevarmempi ihminen samassa tilanteessa tekisi, ja sitten tehdä samoin. Eli siis periaatteessa teeskennellä itsevarmuutta. Tästä teeskentelystä on kuitenkin kahdenlaista hyötyä: toisaalta oma sosiaalinen rohkeutesi kasvaa jokaisen teeskennellyn itsevarmuuden osoituksen myötä ja toisaalta tuttavapiirisi käsitys sinusta muuttuu itsevarmemmaksi, ja vähitellen tuo käsitys heijastuu heistä takaisin itseesi parantaen aidosti itsetuntoasi.

3 Esivalmistelut (osa 2)

Vartalo

Lähes kaikki naiset arvostavat ainakin maltillista urheilullisuutta miehessä. Tämä johtunee kahdesta syystä, toisaalta liikunnallinen mies yleensä miellyttää silmää enemmän kuin sohvaperuna, ja toisaalta naisen riski jäädä leskeksi on riittävän suuri muutenkin ilman, että mies vielä elintavoillaan kasvattaa sitä. Terveet elämäntavat parantavat myös elämänlaatua, joten ei kannata reagoida kuin olisin ehdottanut kauneusleikkausta. Lähes kaikki naiset ponnistelevat hoikkuuden, terveyden ja kauneuden eteen. Mikseivät he saisi vaatia samaa kumppaniltaan?

Pariutumisen kannalta edullisinta liikunnallisuutta on luonnollisestikin sellainen, joka näkyy päällekin päin. On kuitenkin virhe kuvitella, että kaikki naiset haluaisivat itsensä kaulattomaksi treenanneen körilään, vaikka näilläkin toki on ihailijansa. Uskoisin, että meidät on geneettisesti ohjelmoitu pitämään hoikista mutta lihaksikkaista miehistä, jotka olisivat olleet aikanaan hyviä mammutinmetsästäjiä, ja jos tarkastelemme naisille suunnattuja mainoksia ja muuta kuvastoa, havaitsemme, että juuri sen näköiset miehet niissä yleensä poseeraavat.

Ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon, mikäli oma vartalotyyppi ei taivu kyseiseen muottiin tai kärsivällisyys ei riitä tarpeelliseen määrään treenaamista ja laihduttamista. Joidenkin muiden naisia miellyttävien vartalotyyppien saavuttaminen saattaa olla helpompaa. Esimerkiksi mallin karhu saavuttaminen ei vaadi matalaa rasvaprosenttia, vaan ainoastaan raskaahkoa treeniä kohtalaisten lihasten tuottamiseksi rasvakerroksen alle. Karhun olisi hyvä olla vähintään keskimittainen, muussa tapauksessa vaikutelma on vain pönäkkä. Pulleampi versio karhusta eli nallekarhu on vielä helpompi saavuttaa. Nallekarhu saa olla tukeva ja pehmoinen, mutta ei löllyvän lihava eikä ainakaan kovin vatsakas.

Muita vartalotyyppejä ovat normaalivartalo, jossa ei ole näkyviä lihaksia jos kohta ei löllyvää läskiäkään; hoikka, jolla on ohut rasvakerros ja siro rakenne, mutta ei näkyviä lihaksia; sekä niin sanottu kuivankesän orava, jonka jokainen lihas, jänne ja suurin osa luistakin on näkyvillä todella olemattoman rasvakerroksen ja vähäisen lihaskasvun vuoksi. Tavallinen vartalotyyppi kelvannee useimmille naisille, vaikkei toimikaan erityisenä houkuttimena. Hoikka ja kuivankesän orava taas jakavat mielipiteitä. Jos olet luonnostasi hoikka ja lihaskasvusi on heikko, lihasten kasvattaminen lienee niin työlästä, että se ei maksa vaivaa, ellet erityisesti nauti rankasta treenistä. Toisaalta luonnostaan matalan rasvaprosentin ansiosta saatat saada sinnikkäällä treenillä hyvän lihaserottuvuuden nopeastikin.

Ulkonäön kohentaminen

Lähes kaikkialla muualla eläinkunnassa naaraat ovat verraten vaatimattoman näköisiä ja urokset komeilevat toinen toistaan näyttävämpinä houkutellessaan naaraita parittelemaan kanssaan. Missä vaiheessa tämä luonnollinen järjestys on kääntynyt päälaelleen ihmiskunnan kohdalla? Vielä renesanssiaikaan miehet olivat naisia näyttävämpiä muhkeissa peruukeissaan ja brokaditakeissaan valtavine kalukukkaroineen ja pohjetoppauksineen. Nykyään naiset koristautuvat, meikkaavat, laihduttavat, kuntoilevat, hoitavat ihoaan, laittavat hiuksiaan, käyttävät epämukavia vaatteita ja laitattavat jopa silikoni-implantteja miellyttääkseen miehiä, jotka yleensä olisivat valmiita parittelemaan ilman näitä toimenpiteitäkin. Miehet sen sijaan alvariinsa laiminlyövät soidintanssinsa jäädäkseen sohvalle kaljamaha pullottaen syömään makkaraa, juomaan kaljaa ja valittamaan naisten nirsoutta. Olenko minä ainoa, jonka mielestä tässä on jokin ristiriita?

Jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan naismaailmassa kannattaa tarkastella kriittisesti myös sitä osaa ulkokuorestaan, joka jää vaatteiden ulkopuolelle. Mahdollisesti hiottavia kohteita ovat hiukset, muu karvoitus, iho ja hampaat. Jos osa päästä on alkanut kaljuuntua, kannattaa harkita loppujenkin hiuksien ajamista pois tai ainakin niiden leikkaamista hyvin lyhyiksi. Jos tämä tuntuu kovin vastenmieliseltä, vaihtoehdoiksi jäävät hiusten siirto tai armottoman setämäinen olemus. En ole koskaan tavannut naista, jonka mielestä hiusten kampaaminen kaljun päälle puoleensa vetävää, joten sitä ei kannata yrittää missään olosuhteissa. Jos osapuilleen kaikki hiukset ovat yhä tallella, kannattaa käydä hyvällä parturilla leikkuuttamassa ne johonkin kohtalaisen muodikkaaseen malliin. Jos taas haluat pitää hiuksesi pitkinä, niitä olisi syytä hoitaa yhtä huolellisesti kuin pitkähiuksiset naiset hoitavat omiaan. Kuulemani mukaan tuuheat hyväkuntoiset kutrit vetävät joitakin naisia puoleensa kuin hunaja, joten vaiva voi hyvinkin kannattaa.

Erilaisia viiksi- ja partamalleja voi kokeilla, mutta niistä kannattaa kysyä muiden mielipidettä tavalla, joka kannustaa rehellisyyteen. Perinteiset kalapuikot tuskin komistavat ketään, mutta trendikkäämmät naamakarvoitukset saattavat parantaa miehen ulkonäköä hyvinkin huomattavasti, erityisesti mikäli ne peittävät kasvojen kauneusvirheitä kuten aknearpia tai heikon leuan. Lisäksi parta jo sinällään vetoaa joihinkin naisiin. Minulle on kerrottu, että sangen laaja joukko naisia pitää kalju-parta-yhdistelmää hyvin vetovoimaisena. Partamallia – samoin kuin kampaustakin – valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota kohderyhmän preferensseihin. Jos näytät helvetinenkelilta, todennäköisesti myös vedät puoleesi naisia, jotka pitävät helvetinenkelin näköisistä miehistä. Toisaalta makeallakaan heviletillä ei välttämättä juhlita teknobileissä.

En näe mitään syytä, mikseivät miehetkin voisi hoitaa ihoaan ja käydä kosmetologilla poistattamassa esimerkiksi aknearpia tai couperosaa. Myös ylenpalttisen rehottavat Brezhnev-tyyliset kulmakarvat kannattaa antaa kosmetologin nypittäviksi tai trimmata itse. Pursuavien nenä- ja korvakarvojen leikkaamisen pitäisi olla itsestään selvää. Erityisen tärkeänä pidän hampaiden hoitamista. Miehille, joiden hampaat ovat tummuneet tai muuten vain keltaiset, suosittelen hampaiden valkaisemista – tai ainakin sitä, että he eivät pue treffeille puhtaan valkoista paitaa, joka korostaa hampaiden keltaisuutta.

3 Esivalmistelut (osa 1)

Ennen markkinointikampanjan aloittamista on syytä suorittaa joukko esivalmisteluja. Jotta myynti olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa hioa tuotteen ominaisuudet huippuunsa nimenomaan kohderyhmää ajatellen. Pitkäjänteinen peruskoulusta alkanut akateemiseen tutkintoon tai rahakkaaseen työpaikkaan johtanut aherrus usein palkitaan, mutta myös nopeampia kohennuskeinoja on olemassa. Suuri osa niistä on kosmeettisia, mutta niitä ei silti kannata ylenkatsoa. Kaikki vähänkin markkinointiin perehtyneet tietävät, että ennen myyntityöhön ryhtymistä kannattaa tarkastaa, että tuotteen pakkaus on mahdollisimman tarkoituksenmukainen kohderyhmän preferenssejä ajatellen.

Osa ihmisistä – eritoten miehistä – tuntuu kuitenkin ajattelevan, että pariutumisprosessissa ulkonäöllä ei ole tai ei saisi olla merkitystä. No, siinä tapauksessa kannattaa kohdistaa ponnistelut sokeisiin naisiin, koska kaikkiin muihin ulkonäkö varmasti vaikuttaa vähintäänkin alitajuisesti. Me ihmiset olemme kovin visuaalisia olentoja ja teemme runsaasti luokittelua automaattisesti heti ensi silmäyksellä. Annanpa tähän ajankohtaisen esimerkin parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelta: Helsingin sanomat muuttui tabloidiksi reilu viikko sitten. Erityisesti ensimmäisiä uuden muotoisia lehtiä lukiessani huomasin olevani poikkeuksellisen epäluuloinen ja kriittinen tekstin sisältöä kohtaan, vaikka tiesin, että lehden tekijäjoukko oli sama kuin aikaisemminkin, eikä siis ollut mitään syytä olettaa laadun heikentyneen. Olin kuitenkin niin tottunut siihen, että tabloidimuotoisen lehden sisältöön on syytä suhtautua varauksella, että tuo alitajuinen varauksellisuus ohitti tietoisen ajattelun. Sama ilmiö on läsnä jokaisessa uudessa tuttavuudessa, vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät olla kiinnittämättä huomiota ulkonäköön. Tästä syytä parisuhteeseen halajavan on aina järkevää kiinnittää huomiota myös ulkonäköönsä.

Vaatetus

Koska tavoitteena on parisuhde, ei treffeille tietenkään kannata pukeutua mihinkään rooliasuun – ellei se nyt satu olemaan ominaista juuri sinun omalle tyylillesi. Kannattaa kuitenkin panostaa vaatetukseen, sillä käytännöllisesti kaikki naiset kiinnittävät siihen huomiota vähintäänkin alitajuisesti. Ensimmäiset sekunnit ovat hyvin ratkaisevat koko ensitreffien onnistumisen kannalta, ja vaatetuksella on suuri merkitys sille, millaisen ensivaikutelman nainen noiden kriittisten sekuntien aikana saa. Mikäli nainen tulee luokitelleeksi treffikumppaninsa vaikkapa auttamattoman setämäiseksi, nuhruiseksi tai mauttomaksi, on vaatetuksen aiheuttamaa vahinkoa hyvin vaikea korjata enää jälkeen päin. Vaikka puheillaan kuinka ilmaisisi nuorekkuuttaan, se ei auta, jos ulkonäkö puhuu toista kieltä.

Nyt osa teistä julistaa, ettette te ole kiinnostuneita pinnallisista naisista, joille vaatteilla on niin paljon merkitystä. Voitte samantien muuttaa lauseen muotoon: en ole kiinnostunut naisista, joilla on toimivat silmät päässään. Halusimmepa tai emme, vaatetus vaikuttaa ensi vaikutelmaan ja ensi vaikutelma virittää koko treffien tunnelman. Ihastuminen on kemiaa, ja havainto ”ai, tuollainenko se olikin” vapauttaa aivan erilaisia kemiallisia yhdisteitä kuin havainto ”onpa kivan näköinen, toivottasti se tykkää musta”. Ei liene tarpeen kertoa kummat kemialliset yhdisteet ovat otollisempia ihastumiselle.

Kannattaa siis panostaa vaatetukseen. Vaateiden ei tarvitse olla mitenkään poikkeukselliset, kalliit tai jotakin arvostettua merkkiä, mutta niiden pitäisi olla siistit, puhtaat, istuvat, kohtalaisen ajanmukaiset (paitsi vintage-harrastajalla) ja keskenään yhteensopivat. Näissä puitteissa ne voivat edustaa miltei mitä tyyliä tahansa. Miehen kannattaa pohtia, millaisen vaikutelman hän haluaa antaa itsestään: rennon, bisneshenkisen, erähenkisen, luovan, taiteellisen, urheilullisen jne. Suositeltavaa olisi, että valittu tyyli olisi melko lähellä omaa normaalia pukeutumistyyliä, ja heijastelisi jollakin tapaa miehen todellista elämäntapaa. Mikäli vaatevarastosta ei löydy sopivaa kokonaisuutta, kannattaa käydä ostamassa sellainen. Jos tuttavapiiristä löytyy joku sovelias nainen, häntä voi pyytää mukaan makutuomariksi. Jos tällaista ei löydy, kannattaa luottaa miestenvaateliikkeen myyjän asiantuntemukseen. Mikäli kiikarissa on jo joku sopiva nainen, ei ole lainkaan huono idea pyytää häntä makutuomariksi ostoksille. Useimmat naiset pitävät ostoksilla käymisestä, joten ostostreffit yhdistettynä vaikkapa lounaaseen voivat olla oikeinkin onnistuneet. Muista kuitenkin, että jos pyydät naista makutuomariksi, olisi myös syytä ostaa jotakin. Ostosreissu, jolla ei osteta mitään, tuntuu epäonnistuneelta, ja epäonnistumisen tunne tarttuu helposti koko treffeihin ja treffikumppaniin.

Vaatetuksen kohentamiseen ei tarvitse suhtautua pelkkänä pakkopullana. Jos olet yhtään kiinnostunut muodista, tyylikäs ja persoonallinen vaatetus saattaa osoittautua oikotieksi jos ei nyt suoraan onneen niin ainakin juttusille naisen kanssa, naiset nimittäin saattavat tulla kommentoimaan miehen vaatetusta, jos se vaikuttaa riittävän kiinnostavalta. Voit myös satsata tyylikkäisiin asusteisiin, kuten silmälasin sankoihin, vyönsolkiin tai kenkiin. Toinen tapa saada naiskontakteja vaatetuksen avulla on riittävän huomiota herättävän törkeän asukokonaisuuden valitseminen. Eräs kaverini käytti vappuna huomattavan räikeätä plyysipaitaa, hippikorua ja pitkää takkuista peruukkia, ja kuulemma useampikin nainen kävi illan aikana hypläämässä paidan kieltämättä eksoottista materiaalia. Ja kun nainen tulee hiplaamaan paidan kangasta, ei keskusteluun ole lainkaan vaikea päästä. Tällaisessa tilanteessa täytyy kuitenkin pitää huolta, että erikoiselle pukeutumiselle on olemassa alibi: vappu, halloween, naamiaiset, kaverin polttarit tai vastaavaa. Joka lauantaiseksi iskuasuksi tällaisesta kostyymistä ei siis ole.

2 Mikä saa naisen ihastumaan?

2 Mikä saa naisen ihastumaan?

 

Ennen kuin on mielekästä jaella ohjeita ja vinkkejä aiheesta, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä saa naisen – tai ylipäätään ihmisen – ihastumaan. Romantikot tarjoavat vastaukseksi mystistä rakkautta, toiset taas parisuhdemarkkinoilla määräytyvää markkina-arvoa. Totuus lienee yhdistelmä näitä ja monia muita ilmiöitä.

 

Markkina-arvo

Ihmissuhdeaiheisissa keskusteluryhmissä ja muun muassa Henri Laasasen Pro Gradu -tutkielmassa on hahmoteltu taloustieteen menetelmillä määriteltyä ihmisen markkina-arvoa, joka määräytyy parisuhdemarkkinoilla sen mukaan kuinka paljon kysyntää kyseisen tyyppisestä henkilöstä on. Keskustelu on ollut pitkällisesti arvolatautunutta kiistelyä markkina-arvoteorian kannattajien ja romanttisemmin ajattelevien ihmisten välillä. Itse en millään muotoa usko ihmisen markkina-arvon kaiken määräävään voimaan, kuten esimerkiksi Laasanen tuntuu uskovan, mutta kieltämättä sen avulla voi näppärästi selittää joitakin hämmentäviä seikkoja: Miksi rumatkin julkkikset saavat naisia? Miksi melko turhatkin julkkikset saavat naisia? Miksi kuka tahansa valtionpäämies saa naisia, vaikka seisoisi jo toinen jalka haudassa? Suuri osa markkina-arvolla selitetyistä seikoista kuitenkin selittyy muilla mekanismeilla kuten ihailulla tai puhtaasti ulkonäköön perustuvalla seksuaalisella vetovoimalla, jonka haluan eriyttää markkina-arvon käsitteestä.

Mitä markkina-arvoon perustuva ihastuminen sitten on, jos ihailuun ja seksuaaliseen vetoon perustuva ihastuminen eriytetään pois siitä? Sanoisin, että se on halua näyttää itse jollakin tapaa hyvältä ja onnistuneelta, koska on saanut saaliikseen vastakkaisen sukupuolen edustajan, joka kelpaisi muillekin. Tuollaisen trophy-tyttö- tai -poikaystävän saamisen herättämät tunteet eivät loppujen lopuksi eroa kovinkaan paljoa uuden kalliin auton tai erityisen hienojen merkkivaatteiden tuottamasta mielihyvästä. Markkina-arvo ikään kuin määrittää kuinka tyylikäs asuste käsipuolessa roikkuva nais- tai miesystävä on.

Tämä kuulostaa ilmiönä hyvin pinnalliselta ja moni teistä saattaa ajatella, että tuollaisten ihmisten kanssa minä en halua olla missään tekemisissä. Luultavasti kaikki meistä kuitenkin tunnistavat kyseisen piirteen itsessään, jos vain ovat täysin rehellisiä. Muutamien ensimmäisten treffien aikaan naisen kavereiden miehestä sanomat kommentit saattavat vaikuttaa hyvinkin olennaisesti naisen tunteiden kehittymiseen suuntaan jos toiseenkin – ei luultavasti tietoisesti, mutta vaivihkaa. Jos naisen kaveri sanoo, että kyllä tuo kelpaisi minullekin, nainen tuntee itsensä onnistuneeksi, ja osa tuosta mielihyvästä tarttuu naisen tunteisiin miestä kohtaan. Jos kaveri taas moittii jotakin miehen ominaisuutta, se alkaa luultavasti häiritä naistakin, ja miehen tapaileminen alkaa vaikuttaa epäonnistuneelta projektilta, joka tekee naisesta itsestäänkin vähän luuserin.

 

Seksuaalinen vetovoima

Halusin eriyttää puhtaan seksuaalisen vetovoiman markkina-arvosta, koska vaikka ne toki korreloivatkin keskenään vahvasti, ne saattavat joissakin yksittäistapauksissa poiketa toisistaan hyvinkin voimakkaasti. Muistan joskus taannoin nähneeni dokumentin, jossa eräs erittäin lihava nainen kertoi rakkauselämästään: Hän kertoi, että hänellä ei koskaan ole ollut pulaa rakastajista. Melko monetkin miehet pitivät hänen uhkeista muodoistaan, mutta lähes poikkeuksetta nämä samat miehet olivat huomattavan haluttomia esiintymään julkisesti hänen seurassaan. Tämä johtuu siitä, että lihavalla naisella on hyvin matala markkina-arvo, koska useimmat miehet eivät pidä heitä haluttavina. Siitä huolimatta jotkut miehet pitävät heitä hyvinkin haluttavina.

Naisten preferensseissä suora seksuaalinen vetovoima muodostaa selkeästi vain osan markkina-arvosta. Voisi oikeastaan sanoa, että naisnäkökulmasta on olemassa kahdet lähes erilliset parisuhdemarkkinat: satunnaisiin suhteisiin ja pysyviin suhteisiin tähtäävät. Miesten markkina-arvot saattavat vaihdella huomattavasti näillä kaksilla markkinoilla. Satunnaisten suhteiden markkinoilla suoralla ulkonäköön perustuvalla seksuaalisella vetovoimalla on hyvin suuri merkitys. Valittaessa kesäkissaa lihaksikas ja ruskettunut asfalttimies voi olla korkeastikin koulutetun naisen mielestä hyvinkin houkutteleva vaihtoehto, mutta samaisen miehen esitteleminen vakavastiotettavana kumppanikandidaattina saisi luultavasti naisen kavereiden kulmakarvat kohoamaan. Vakavaan suhteeseen tähdättäessä monen naisen mielestä tavanomaisen näköinen insinööri on näyttävää duunaria parempi vaihtoehto.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että naiset haluavat vakavaan suhteeseen miesten kanssa, joita he eivät pidä seksuaalisesti kiinnostavina? Ei tietenkään. Suuri osa seksuaalisesta kiinnostuksesta vain syntyy muiden ihastumisen muotojen sivutuotteena hiukan jälkijunassa. Etsittäessä yhden yön seuraa välitön seksuaalinen kiinnostus on luonnollisestikin pääroolissa, mutta vakituista kumppania voi tapailla hiukan kauemmin ja odottaa, että seksuaalinen kiinnostus herää toista kautta.

Luontainen kiinnostus

Mietin kauan millä nimellä tätä ilmiötä kutsuisin. Ensimmäinen ajatukseni oli kutsua sitä rakastumiseksi, mutta sanalle annettujen voimakkaiden ja romantisoitujen merkitysten vuoksi päädyin neutraalimpaan termiin luontainen kiinnostus. Tällä tarkoitan kiinnostusta, jota tunnemme, kun kohtaamme ihmisen, jossa on tiettyjä meidän luontaisesti viehättävinä pitämiämme ominaisuuksia. Tämä viehtymys tiettyihin ominaisuuksiin on ikään kuin valmiiksi langoitettu päähämme, mahdollisesti geneettisesti tai elämänkokemuksen myötä. Meillä on jokaisella oma ”tyyppi”, josta olemme luontaisesti kiinnostuneita. Nämä ominaisuudet liittyvät ulkonäköön, eleisiin, ilmeisiin ja tempperamenttiin, ja ne ovat usein luonteeltaan kohtalaisen neutraaleja; toinen tykkää tummista, toinen vaaleista; toinen sinisistä silmistä toinen ruskeista; toinen ekstroverteista, toinen introverteista; toinen rempseistä, toinen sovinnaisista jne. Mikään näistä ominaisuuksista ei ole sinänsä parempi kuin toinen.

Luontainen kiinnostus on luontoäidiltä todella hyvä oivallus: vaikka me olemmekin kiinnostuneita yleisesti hyvinä pidetyistä kumppanikandidaateista, saatamme myös kiinnostua henkilöistä, joilla ei muiden silmissä ole juurikaan viehätystä. Tämä tekee parisuhdemarkkinoista hieman vähemmän julman luonnonvalinnan määräämän taistelukentän, jollaisina markkina-arvoteorian kannattajat sen näkevät: vaikka ei onnistuisikaan nappaamaan markkinoilta kaikkien tavoittelemaa ensipalkintoa, saattaa löytää kumppanin, joka miellyttää nimenomaan itseä.

 

Ihastuminen ihastukseen

Kaikki me olemme varmaan joskus kuulleet termin rakastua rakkauteen. Usein sillä kuvataan nuoruuden ohimeneviä uutuuden viehätykseen perustuvia tunteita, mutta näkisin, että sillä on sijansa myös aikuisten parisuhdevalinnoissa. Toisen ihmisen kiinnostus herättää helposti vastakaikua, vaikka tämä ei muuten niin erikoiselta vaikuttaisikaan. Erityisesti tätä vastakaikua herää ihmisessä, joka ei ole kovin tottunut saamaan osakseen ihailua, siis erityisesti nuorissa ja kokemattomissa, vasta parisuhdemarkkinoille palanneissa sekä vähemmän suosituissa naisissa ja miehissä. Juhlittu kaunotar taas on todennäköisesti niin tottunut ihailuun, että ottaa sen likipitäen itsestäänselvyytenä.

Ihastuminen ihastukseen on toinen luontoäidin suurista neronleimauksista, nimittäin yhdessä luontaisen kiinnostuksen kanssa se luo erinomaiset puitteet täysin tyydyttävään parinvalintaan myös yleisesti vähemmän viehättävinä pidetyille ihmisille: Ensin toinen osapuoli ihastuu toisesta löytyviin juuri hänen mielestään viehättäviin piirteisiin. Sitten toinen ihailuun tottumattomana ihastuu saamaansa huomioon. Lopputuloksena molemmat pääsevät parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon ovat ihastuneet, eikä kumpikaan ole joutunut tyytymään ”huonoon” ratkaisuun heikon markkina-arvonsa vuoksi, kuten markkina-arvoteorian kannattajat tässä tilanteessa päättelisivät.

 

Ihailu

Erityisesti naisten ihastumisessa puhtaalla ihailulla on merkittävä rooli. Myönnän, että esimerkiksi itseeni kaikkinainen pätevyys vetoaa kovasti – jopa pätevyys asioissa, joilla ei ole parisuhteessa tapahtuvan kanssakäymisen kannalta minkäänlaista merkitystä. Toisinaan ihastuksen tunne saattaa perustua jopa kokonaan ihailuun. Kerronpa esimerkiksi erään kaverini – kutsukaamme häntä Anneksi – tarinan. Annella oli opiskelukaveri Jarkko, joka oli ihastunut Anneen, muttei valitettavasti saanut vastakaikua tunteilleen, ennen kuin Anne meni ensimmäiselle ohjelmointikurssilleen. Jarkko oli jo verraten kokenut ohjelmoija, ja ohjelmointitaitonsa ansiosta pääsi ensi kertaa loistamaan Annen silmissä. Anne ja Jarkko alkoivat seurustella, mutta kuten jo tuolloin ennustin suhde kesti tasan niin pitkään, kun Jarkko oli olennaisesti Annea parempi ohjelmoija. Tämän jälkeen Jarkko oli taas se sama epäkiinnostava, ei kovin fiksu tyyppi, ja sai mennä. (Joku teistä ehkä arvelee, että Annen tarkoituksena oli vain käyttää Jarkkoa hyväkseen ilmaisena harjoitustyönohjaajanaan, mutta Annen tuntien voin vakuuttaa, että asia ei ollut näin).

Syy siihen, että sukupuolineutraali ihailun tunne voi synnyttää naisessa seksuaalissävytteistäkin ihastumista, lienee perua noilta ei niin kaukaisilta ajoilta, jolloin mies toi ruuan naisensa ja lastensa pöytään tai kivenmurikan päälle. Tällöin naisen on luonnollisestikin kannattanut suosia sellaisia uroksia, jotka todennäköisesti ovat tuoneet kotiin saalista. Tällaisten naisten jälkeläiset ovat eläneet todennäköisemmin aikuisikään ja kasvaneet itse aikanaan kyvykkäiksi ravinnonhankkijoiksi tai löytäneet puolisoikseen sellaisia. 
 
Harmillisesti normaalit baari- ja treffiolosuhteet tarjoavat kovin niukasti tilaisuuksia pätevyyden osoittamiseen. Parisuhteeseen halajavan miehen kannattaakin siis vakavasti pohtia erilaisia harrastuksia, joissa pätevyyttään voisi päästä esittelemään. Naisiin saattaa todellakin vedota pätevyys missä tahansa naisen jollakin tapaa relevanttina pitämässä taidossa, kuten sosiaalisissa taidoissa, urheilussa, tanssissa, ruuanlaitossa tai jopa Trivial Pursuitissa. Kannattaa hakeutua tilanteisiin, joissa voi päteä. Hillitysti voi myös antaa ymmärtää olevansa työelämässä menestyvä ja vakavarainen, koska myös tällaisia pätevyyden hedelmiä naiset yleensä arvostavat. Liiallinen rehentely menee kuitenkin helposti komiikan puolelle, ja vaikka huumori sinänsä on treffiolosuhteissa erinomainen asia, itseään ei kannata tehdä naurunalaiseksi.

 

Yhteensopivuus

Lisäsin tämän kohdan, kun lueskelin ihmisten kommentteja siitä, kuinka kaikkein tärkeintä kumppanissa on se, että ollaan samalla aaltopituudella, juttu luistaa ja yhteisiä keskustelunaiheita löytyy. Epäilemättä useimmille keskustelun sujuvuus on esiehto ihastukselle ja varmasti kaikkien kohdalla välttämättömyys pidemmälle parisuhteelle. Väittäisin kuitenkin, että ihastusta se ei tuota juuri koskaan, vaikka sen puute voikin kyseistä tunnetta ehkäistä. Ainakin omalla kohdallani on näin. Olen käynyt varmaankin parillakymmenillä treffeillä, joilla juttu on luistanut ja aika on kulunut rattoisasti, mutta minkäänlaisia tunteita ei ole syntynyt. Toisaalta toivottoman ujotkin ihmiset saattavat herättää ihastusta, vaikka heidän tapauksessaan muutamat ensimmäiset treffit usein täyttyvät vaivautuneesta hiljaisuudesta ja väkinäisistä keskusteyrityksistä. Esimerkiksi eräs kaverini on tätä nykyä onnellisessa avioliitossa tukahduttavan ujon, mutta eittämättä hyvävartisen miehen kanssa, vaikka ensimmäiset treffikerrat ovat taatusti olleet kommunikaation puolesta lähinnä piinallisia.

En toki väitä, etteikö naista voisi hurmata puhumalla. Taitava seuramies herättää ihailua lähes naisessa kuin naisessa, vaikkei olisikaan ollut ensimmäisenä jonossa, kun hyvää ulkonäköä jaettiin. Tällöin kysymys on kuitenkin ihailusta, jota miehen poikkeukselliset sosiaaliset taidot herättävät. En usko, että tavanomainen jutustelu riittää koskaan tuottamaan ihastusta ilman hyvän ulkonäön, luontaisen kiinnostuksen, korkean markkina-arvon, ihailun tai vastaihastumisen tuottamaa kipinää, joka virittää keskustelun aivan uudelle aaltopituudelle.

Miten saada nainen parisuhteeseen?

Opas treffihelvetissä selviytymiseen

 

Esipuhe

Käytyäni kymmenillä treffeillä ja luettuani sivutolkulla valitusta siitä, kuinka naiset ovat nirsoja, olen tullut siihen tulokseen, että on jotakin sellaista, mitä Suomi tarvitsee: treffioppaan miehille. Ja kun kukaan muukaan ei sellaista tietääkseni ole kirjoittanut, päätin ryhtyä toimeen ja valjastaa omat ja kavereideni kokemukset yhteisen edun hyväksi. Lisäksi olen käyttänyt materiaalina niitä lukuisia artikkeleita ja tv-dokumentteja, joita olen vuosien varrella nähnyt aiheesta. Kysymyksessä ei ole iskuopas, jossa neuvotaan miten naisen pöksyt saadaan nilkkoihin mahdollisimman nopeasti, eikä myöskään parisuhdeopas, joita kirjakaupat ovat pullollaan, vaan se keskittyy ainoastaan ensitapaamiseen ja niihin muutamiin kriittisiin treffeihin, joiden aikana nainen pitäisi saada suosiolliseksi parisuhteelle.

1 Johdanto

Katsellessani Ylen tosi-TV-ohjelmaa Parittomat, jossa viisi koulutettua naista haki itselleen miestä, törmäsin jälleen väitteisiin, että naiset ovat nirsoja. ”Mikä tuossakin nyt on vikana, kun se ei kelvannut?” ”Tässä oli ihan hyviä miehiä tarjolla, miksette te huoli ketään?” Ja niin edelleen. Kenelläkään naisista ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään tolkuttomia listoja ominaisuuksista, joita miehellä pitäisi olla eikä ylipäätään mitään kohtuuttomia vaatimuksia. Oikeastaan heillä oli vain yksi vaatimus: pitäisi olla kemiaa. Ja miltei ainoa syy siihen, että tarjolle raahatut miehet eivät kelvanneet, oli se, ”ettei ollut kipinää”.

Miksei sitä kipinää sitten synny? Ongelma tuntuisi koskevan erityisesti kolmekymppisiä ja sitä vanhempia ihmisiä, ehkä erityisesti naisia mutta myös miehiä. Tämä teksti käsittelee kuitenkin ainoastaan sitä, miten naisen voisi saada ihastumaan itseensä. Innolla odotan, että joku mies kirjoittaa vastaavanlaisen tutkielman siitä, miten miehen saa ihastumaan itseensä. Joskin voi olla, että siitä tulisi aika paljon lyhyempi, vähän niin kuin siinä huumorilistauksessa, jossa oli satakunta asiaa, joita miehen pitäisi tehdä miellyttääkseen naista, mutta vain kaksi asiaa, mitä naisen tulisi tehdä miellyttääkseen miestä: olla alasti ja tuoda olutta.

 

Uskoisin, että yksi syy aikuisten ihmisten ihastumisen vaikeuteen on yksinkertaisesti geneettinen. Ihminen on suunniteltu pariutumaan viimeistään parikymppisenä ja sen jälkeen on ollut parempi olla innostumatta jokatoisesta vastaantulijasta. Tästä syystä suurimmalla osalla meistä ihastuminen vaikeutuu iän myötä. Jos sitten epäonnekseen huomaa olevansa sinkku vielä kolmekymppisenä, voi säväyttävän kumppanin löytäminen tuntua lähes mahdottomalta. 

 

Toisaalta nuorempana, kun suuri osa ikäluokasta on sinkkuja, kumppanin tapaaminen sattumalta esimerkiksi opiskelujen, työn, harrastuksen tai kavereiden kautta on huomattavasti todennäköisempää. Kolmenkympin kehnommalla puolella vastakkaisen sukupuolen edustajia täytyy lähteä vartavasten etsiskelemään ravintolaan tai nettiin, kun lähes kaikki normaalin kanssakäymisen puitteissa tavatut ihmiset ovat jo varattuja. Ongelmaksi muodostuu se, että yökerhot ja sokkotreffit eivät ole ideaalisia tapaamispaikkoja kipinän syntymisen kannalta. Yökerhoissa on pimeää, meluisaa ja ihmiset ovat humalassa. Treffit taas ovat helposti kovin kliinisiä, työhaastattelunomaisia tilaisuuksia. Ja yökerhotapaamisenkin jälkeen tyypillisesti mennään treffeille, jotka – kuten jo sanoin – ovat ihastumisprosessin kannalta haastavia.

Moni nainen ajautuukin tilanteeseen, jossa hän vuosi toisensa perään tapaa miehiä, mutta kukaan ei säväytä. Samaan aikaan moni mies löytää itsensä yhä uusilta treffeiltä, jotka eivät johda mihinkään, koska naiset eivät vaan jaksa innostua. Parittomat -ohjelmassakin lopputulos oli, että ainoastaan yksi ohjelman viidestä naisesta löysi kumppanin, ja loput enemmän tai vähemmän luovuttivat. Tilanne on valitettava, mutta ei varsinaisesti kenenkään syytä. 

 

Olisiko ongelmaan olemassa jokin lääke? Patenttiratkaisua ei valitettavasti ole, mutta niitä pieniä vaaleanpunaisia rakkauspillereitä odotellessä esitän tässä joitakin niksejä. Nikseillä en tarkoita minkäänlaista teeskentelyä, joka ei tietenkään ole järkevää, jos tavoitteena on oikea parisuhde. Suhteen alkuvaiheen ihastuminen kuitenkin perustuu usein melko pinnallisiin asioihin, siihen missä valossa toisen ihmisen näkee ensimmäisillä tapaamisilla. Jokainen kauppias tietää, että tuote menee paremmin kaupaksi vitriinissä hyvin valaistuna kuin pimeältä nurkkahyllyltä pölykerroksen alta. Tässä tekstissä käydään läpi keinoja, joiden avulla mies voi päästä naisten kanssa treffeille ja näyttäytyä muutaman ensimmäisen tapaamisen aikana mahdollisimman houkuttelevassa valossa.