Totuus sinkkuelämästä

Sinkkuelämä - sillähän on kiistatta positiivinen kaiku, riehakasta juhlimista, hedonistista tarpeiden tyydyttämistä vailla vastuuta perheen elättämisestä tai kumppanin miellyttämisestä.  Sinkkuelämä on itseoikeutettu ympäristö kepeälle kioskiviihteelle ja näpsäköille TV-sarjoille, joissa kerrotaan kauniiden, menevien ihmisten edesottamuksista parisuhdemarkkinoilla. Niiden juonikuvioille yhteistä on se, että päähenkilöiden tavoitteena on päästä eroon sinkkuudestaan ja lopuksi he lähes aina pääsevätkin - lajityyppiinhän erottamattomasti kuuluu onnellinen loppuratkaisu, mitä sinkkuelämän jatkuminen entisen kaltaisena ei selvästikään olisi. Näyttää siis siltä, että niin sinkkuviihteen tekijöiden kuin kuluttajienkin mielestä parisuhde on parempi olotila kuin sinkkuus.

Sinkun ei kuitenkaan sovi valittaa - muutenhan voi leimautua epätoivoiseksi, eikä kukaan halua epätoivoista kumppania. Epätoivoinen on varmaankin epätoivoinen siksi, ettei ole kelvannut kenellekään, ja epätoivoiselle arvatenkin kelpaa kuka tahansa. Eikä kukaan halua olla kuka tahansa. Siksi sinkun on pidettävä sinnikkäästi yllä kuvaa iloisesta, menevästä harrastusten ja juhlinnan täyttämästä elämästä: "Kaikki muut asiat elämässä ovat kohdallaan, mutta vain se oma mussukka puuttuu kainalosta." on internetin deittipalstoilla ahkerasti toisteltu lause. Itse kylläkin siirryn välittömästi tarkastelemaan seuraavaa profiilia mokomaan latteuteen törmätessäni. Mikäli se ei pidä paikkaansa, se on lähinnä säälittävä. Ja jos taas pitää, minut luultavasti skeduloitaisiin kahden tunnin aikaslotille torstai-illaksi urheiluharrastuksen ja poikien baari-illan väliin. Minä haluan miehen, jonka elämässä on tilaa parisuhteelle, mikä tarkoittaa, että siellä pitää olla se parisuhteen kokoinen tyhjä aukko.

Siinä parikymppisenähän sinkkuelämä voi olla aika hauskaa - kun kaikki muutkin ovat sinkkuja ja mihinkään ei ole kiire. Elämän täyttää kavereiden kanssa hengailu ja opiskelijabileet. Sitä aikaa moni varmaan kaiholla muistelee, mutta minulla on uutisia: se ei jatku loputtomiin. Kaverit perustavat perheet, viikottaiset illanistujaiset muuttuvat vaivihkaa kahvikupposeksi muutaman kerran vuodessa ja omakin biologinen kello alkaa tikittää. Tavoitteeton hauskanpito muuttuu vähitellen epätoivoiseksi etsinnäksi. Jos yökerhossakäyminen kaksikymppisenä on kuin kävisi shoppailukierroksella, niin että taskussa on tukko rahaa, eikä mitään tarvitse ostaa, jos ei sopivaa osu kohdalle, ovat fiilikset kolmenkympin jälkeen pikemminkin niin, kuin olisi hankkimassa pukua samana iltana oleviin linnanjuhliin - ja sen puvun pitäisi löytyä UFFin vitosen päiviltä.

Näistä tunnelmista kumpuaa biisini Sinkkuelämää, jonka lyriikat löytyvät verkkosivultani. Sen tasoista demoa, jonka kehtaisi nettiin laittaa, minulla ei kappaleesta valitettavasti vielä ole, mutta innokkaat soittajat Tampereen seudulta voivat ilomielin ottaa minuun yhteyttä.