5. Internetin deittipalstat (osa 1)

Internetin deittipalstat ovat miehille sikäli epäkiitollinen media, että ne ovat jokseenkin ainoa kohtaamispaikka, jolla miehiä on merkittävästi enemmän kuin naisia. Tästä seuraa se, että miehen on aivan turha jättää kuvatonta kahden rivin ilmoitusta ja kuvitella saavansa siihen vastauksia, vaan ilmoitukseen ja sitä seuraaviin viesteihin on syytä paneutua huolella, jos mielii saada tuloksia. Käsittelen deittipalstoja ja erityisesti pelin avaamista eli ilmoitusta ja ensimmäisiä viestejä melko yksityiskohtaisesti, koska kyseiset hengentuotteet kukin voi laatia kaikessa rauhassa kotinsa yksityisyydessä, mikä mahdollistaa tarkankin suunnittelun. Toisaalta pieni viatonkin lapsus ilmoituksessa tai alkuvaiheen viestittelyssä yleensä katkaisee keskusteluyhteyden kerralla.

En toki halua kannustaa ketään valheellisuuteen tai teeskentelyyn, mutta tässä kohtaa todellakin voi olla myös liian rehellinen. Jos mies deitti-ilmoituksessaan tai sähköpostissaan kertoo täsmälleen, mitä ajattelee, kontakti voi helposti katketa saman tien tai jäädä syntymättä kokonaan. Annanpa tästä esimerkin: Hiljattain eräs mies lähestyi minua deittipalvelussa rivin mittaisella viestillä, jossa hän kehui ulkonäköäni ja kysyi, minkä kokoiset rinnat minulla on. Viesti oli epäilemättä täysin rehellinen. Hän nähnyt kuvani ja ajatellut, että tuossapa olisi hyvännäköinen vosu, jos sillä vielä sattuisi olemaan isot tissit. Tästä innostuneena hän oli arvatenkin saman tien lähettänyt viestin, joka pureutuu juuri näihin kahteen hänen mieltään askarruttavaan seikkaan. En kuitenkaan usko, että yksikään nainen arvostaa tämän tyyppistä spontaaniutta. Itselläni ei varsinaisesti ole mitään sitä vastaan, että mies pitää isohkoista rinnoista – muutenhan olisin kanniskellut näitä epäkäytännöllisiä möhkäleitä aivan turhaan koko aikuisikäni – mutta en kuitenkaan toivo, että rintani olisivat miehen mielestä ylivoimaisesti kiinnostavin piirre minussa. Tuskin kukaan nainen haluaa – ainakaan kukaan nainen, jolla on suunnilleen normaali itsetunto ja terve minäkuva. Tästä syystä, rakas miespuolinen lukijani, vaikka tuntisit kuinka polttavaa halua saada selville naisen kuppikoko, pidättäydy kysymästä sitä. Sama pätee rinnanympärystään, vyötärönympärystään, lantionympärystään, painoon ja moneen muuhun ulkonäköön liittyvään seikkaan. Mitään pituutta arkaluontoisempaa ei kannata kysyä, koska sen avulla hyvin herkästi tulee ehkäisseeksi livetapaamisen. On siis parempi ottaa riski, että nainen ei ole fyysisiltä muodoiltaan juuri sellainen kuin toivot.

Toivekumppanin kuvaileminen

Mikäli ehdottomasti haluat asettaa naisen ulkonäölle rajoituksia, se täytyy tehdä taiten: Mitään ei kannata kysyä, vaan on parempi esittää asia ihannenaista kuvaavassa toivomuslistassa, jossa on PALJON muitakin – olennaisempia – luonteeseen liittyviä seikkoja. Tämä luultavasti riittää yhdeksässä tapauksessa kymmenestä karsimaan ei-toivotut vartalotyypit, nimittäin toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä halua edes lähteä treffeille sellaisen henkilön kanssa, jonka ihannetta eivät arvele vastaavansa. Tämän vuoksi naisille asetettujen vaatimuslistojen kohdalla kannattaa olla huomattavan tarkkana, koska ne saattavat herkästi karsia potentiaalisiakin treffikumppaneita. Esimerkiksi itse aktiivisesti kaihdan säärimiehiltä haiskahtavia ilmoituksia, koska arvelen, että olisin kuitenkin liian kurvikas ja lihaksikas heidän makuunsa. Miesten kohdalla asia tuntuu kuitenkin olevan toisin. Vaikka nainen kuinka ilmoittaisi olevansa kiinnostunut kolmekymppisistä pirkanmaalaisista älyköistä, tämä ei millään muotoa estä lappalaisia eläköityneitä poromiehiä ja turkulaisia lukiolaispoikia koettamasta onneaan.

On tärkeää, että vaatimuslista on luonteeltaan sellainen, että joku normaali nainen voisi tunnistaa siitä itsensä. Jos vaadit liikaa, kaikki naiset ajattelevat, etteivät kelpaa; jos vaadit liian vähän, naiset epäilevät, että sinulle kelpaa kuka tahansa, eikä kukaan toki halua olla kuka tahansa. On myös oltava tarkkana, että kuvaat ihannenaisesi tavalla, jolla naiset haluavat itse nähdä itsensä. Esimerkiksi mies, joka listasi ilmoituksessaan ihannenaisensa ominaisuuksiksi isot munkit ja säyseän luonteen, jäi arvatenkin nuolemaan näppejään. On nimittäin vaikea kuvitella, että kukaan nainen tuota lukiessaan tuntee, että tuo mieshän etsii juuri minua – ja niin naiset haluavat tuntea. Kannattaa siis tehdä listasta sellainen, että siinä on paljon ominaisuuksia, jotka lähes kaikki ihmiset kokevat omaavansa (esim. rehellisyys, luotettavuus, huumorintaju, maalaisjärki, viehättävä hymy, mukava luonne...) sekä niiden seassa välttämättöminä pitämäsi ominaisuudet tahdikkaasti ilmaistuina. Jos haluaa pelata varman päälle, niin vartalotyypin kuvailu kannattaa tosin jättää kokonaan pois ainakin rintojen ja takaliston osalta.

4. Missä naisiin voi tutustua? (osa 3)

Tanssit

Oman ikäluokkani vanhemmista merkittävä osa on tavannut perinteisissä lavatansseissa. Niissä tapaamisolosuhteet olivat lähellä ideaalia. Likipitäen koko ikäluokka kävi niissä, osallistuminen ei edellyttänyt poikkeuksellisia taitoja ja kontaktin ottamiseen oli valmis protokolla, jonka avulla hiukan ujommatkin miehet uskalsivat lähestyä naista. Tuon ajan tanssit olivat koreografialtaan sen verran simppeleitä, että puheliaampi mies saattoi hyvin jututtaa pariaan tanssin aikana, mutta toisaalta hiljaisempikaan mies ei vaikuttanut toivottomalta tuppisuulta. Illan aikana saattoi tanssittaa useita naisia, ja erityisen mukavan tuntuiselle tytölle saattoi tarjota limonadin. Kesäaikaan naisen kanssa saattoi jopa siirtyä katselemaan öistä järven selkää lavan taakse. Himpun verran romanttisempaa kuin nykyajan diskohelvetit, sanoisin!

Tuo on kuitenkin mennyttä aikaa. Nykyajan lavatanssit ovat valitettavasti muuttuneet yhä enemmän urheilutapahtuman suuntaan. Niissä miehet hakevat tanssimaan tuttuja naisia, ja naisten haun aikana naiset kilpailevat parhaista viejistä. Mikäli satut kuulumaan tuohon armoitettuun joukkoon, tanssit voivat olla hyväkin paikka naisten tapaamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tapahtumien urheiluhenkisen luonteen vuoksi läheskään kaikki naiset eivät ole hakemassa seuraa tai edes sinkkuja, joten etene varovaisesti ja yritä saada kohteen siviilisääty selville mahdollisimman nopeasti. Vähemmän armoitetuille tanssijoille suosittelisin idyllisiä järvenrantatanssilavoja hiukan kauempana kaupungeista ja niiden tanssiseuroista. Sellaisilla lavoilla saattaa vielä olla jäljellä kunnon vanhanajan tanssilavameininkiä, eivätkä naiset niissä nyrpistele nenäänsä perusfoxille. Pieniä lavoja tosin kannattaa välttää, koska niissä tyypillisesti käy lähinnä pariskuntia. Erityisesti suosittelen juhannustansseja. Niissä meno on kaikkein lähimpänä perinteisiä lavatansseja, ja naisvalikoimakin on laajimmillaan. Tanssilavoilla kannattaa kuitenkin muistaa, että liiallinen alkoholitankkaus johtaa lähes varmasti diskaukseen. Perinteisillä lavoilla ainoa validi syy kieltäytyä tanssista oli hakijan humalatila.

Pikatreffit

Suurimmissa kaupungeissa järjestetään silloin tällöin pikatreffejä, eli tilaisuuksia, joissa on n kappaletta miehiä ja n kappaletta naisia, jotka keskustelevat toistensa kanssa muutaman minuutin ajan. Keskustelujen jälkeen järjestäjä saattaa kerätä tiedot osallistujien toisilleen antamista plussista ja yhdistää ne ”matcheiksi” tai antaa mahdollisuuden yhteystietojen vaihtamiseen. Jotkut järjestäjät esim. yökerhossa jättävät yhteystietojen vaihtamisen tyystin osallistujen omille harteille. Varsinainen pikatreffiosuus joka tapauksessa on melko samanlainen.

Muutaman minuutin jutustelu voi keskivertosuomalaiselle olla melko haastava toimitus, joka helposti täyttyy kiusaantuneesta hiljaisuudesta ja väkinäisistä kysymyksistä. Näiden välttämiseksi kannattaa jo etukäteen miettiä valmiita kysymyksiä, joita voi esittää. Parhaat kysymykset eivät ole aivan itsestään selviä, vaan niissä on jotakin mieleenpainuvaa ja oivaltavaa, ja niihin vastaaminen on hauskaa. Esimerkiksi ”Kerro, minkälainen tavallinen päiväsi on” on selvästi parempi kysymys, kuin ”Kerro, mitä teet työksesi”. Kysymykset, joista käy ilmi jotakin itsestäsi ovat myös näppäriä. Jos esimerkiksi omistat koiran, voit kysyä naiselta, että pitääkö hän koirista, tai hiukan kekseliäämmin, onko hän kissa- vai koiraihminen. Jos harrastat tanssimista, voit kysyä naiselta, pitääkö hän tanssimisesta. Jos omistat kivan kesämökin, voit kysyä naiselta pitääkö hän mökkeilystä. Jos tykkäät matkustella, voit kysyä naiselta pitääkö hän siitä.

Tärkeintä pikatreffeille saavuttaessa on kuitenkin ennakkovalmisteluosuus. Ulkoisen olemuksen muodostama ensivaikutelma dominoi muutaman minuutin keskusteluja niin voimakkaasti, että sen parantaminen pelkällä tavanomaisella jutustelulla on liki mahdotonta. Ainoastaan jokin isohko konkreettinen asia kuten poikkeuksellisen kiinnostava työ tai korkea status voi kohentaa ulkonäön luomaa mielikuvaa riittävän nopeasti. Näidenkin tuominen esille niin lyhyessä ajassa vaikuttamatta pöyhkeältä, on haastavaa. Vaikutelmaa voi sen sijaan heikentää hyvinkin nopeasti huomattavan monella tavalla. Tuon muutaman minuutin keskustelun aikana sinun ei missään tapauksessa kannata kertoa itsestäsi mitään negatiivista tai arveluttavaa, kuten esimerkiksi sitä, että omistat ainoastaan lankapuhelimen, mutta se ei haittaa, koska soittelet lähes yksinomaan äidillesi (tositarina!).

Muut paikat

Periaatteessa naisia voisi tavata missä tahansa: kadulla, kaupassa, lenkillä, ostoskeskuksessa, missä vain. Eihän siihen tarvita muuta kuin se, että menee juttelemaan mukavan näköiselle naiselle ja pyytää tätä vaikkapa kahville. Monissa muissa kulttuureissa tätä tapahtuu alvariinsa, mutta Suomessa tavat ovat toiset, älkää kysykö minulta miksi. Suomessa on oikeastaan olemassa jonkinlainen kirjoittamaton koodisto, jonka mukaan vieraalle ihmiselle voi mennä puhumaan selvin päin julkisella paikalla ainoastaan muutamissa erikoistapauksissa, jotka ovat:

• Voi kysyä tietä jonnekin.
  
• Bussipysäkillä voi kysyä, onko bussi onko bussi jo mennyt, tai kulkeeko joku bussi tältä pysäkiltä.
  
• Koiraa ulkoiluttavalta henkilöltä voi kysyä lähes mitä tahansa koirasta.
  

Aikaisemmin saattoi myös kysyä kellonaikaa, mutta nykyään, kun lähes kaikilla on aina kännykkä mukanaan, tapa on kadonnut. Kyseisen koodiston mukaisesti naiselle voisi siis mennä rupattelemaan lähinnä tämän koirasta, mutta onneksi monilla sinkkulaisilla on koira. Älkää siis päästäkö tilaisuuksia käsistänne. Jos juttu ei lähde luistamaan erityisen hyvin, paikalta on helppo poistua, koska te ette ole tehneet mitään, mitä keskivertomummo ei voisi tehdä. Koirajuttelua ei automaattisesti pidetä lähestymisyrityksenä.

Mikään ei kuitenkaan estä rikkomasta tätä säännöstöä vastaan. Mene reippaasti bussissa istumaan kivan näköisen naisen viereen ja ryhdy juttusille. Tiedän ainakin kaksi tällaista treffeihin johtanutta tapausta. Ruokakaupassa voit kysyä joltakulta ostosten perusteella sinkuksi arvioimaltasi naiselta apua vaikkapa lihan valintaan. Miehen tietämättömyys ruuanlaittoon liittyvissä asioissa ei ole turn off useimmille naisille. Voit myös reippaasti mennä pyytämään naista kahville. Sanot vaikkapa, että olet nähnyt hänet usein täällä kaupassa, ja kysyt, että asuuko hän lähistöllä. Erityisesti siinä tapauksessa, että huomaat naisen katsovan sinua kiinnostuneena, kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä aloite. Eihän siinä juuri mitään menetäkään. Itse olen käynyt useammillakin treffeillä miesten kanssa, jotka olen tavannut julkisilla paikoilla. Yksikään heistä ei tosin ole ollut suomalainen.