Pitääkö miehen olla nynny ja öykkäri, muttei kumpaakaan?

Minulta kysyttiin näkemystäni Tuomas Nevanlinnan kolumniin, joka on ilmestynyt Hesarin Nyt-liitteessä joskus 90-luvulla ja  löytyy myös kolumneihin pohjautuvasta kirjasta Hyväkuntoisena Taivaaseen. Siinä Nevanlinna esittää, että miehen pitäisi olla "yht'aikaa nynny ja öykkäri, mutta ei kuitenkaan kumpaakaan". Tällöin mies olisi naisen fantasian toteutuma. Onko tässä perää?

Sinänsä mielenkiintoinen kysymys. Luultavasti tuossa on jotakin perää. Kovin yksitotinen ja ennalta-arvattava saattaa käydä tylsäksi: satunnaiset hellyyden tai machoilun purkaukset voivat tehdä miehestä naisen silmissä kiinnostavamman. Tulkitsisin tuon siis niin, että ollakseen naisten unelmamies, miehestä pitäisi löytyä tilanteen mukaan jonkin verran nynnyä ja öykkäriä, mutta jos jompaakumpaa ominaisuutta on liikaa, se koetaan negatiiviseksi. Toisin sanoen karskin miehen kyyneleet saattavat  satunnaisesti olla hellyyttäviä, mutta jatkuvasti pillittävä kynnysmatto ei viehättäne kovinkaan montaa naista. Ja vaikka kukaan nainen tuskin haluaa kumppanikseen villimiestä, joka paiskoo naistaan pitkin seiniä, sopiva määrä rajuutta voi olla hyvinkin tervetullutta makuuhuoneen puolella - puhumattakaan tilanteesta, jossa mies puolustaa naisen henkeä tahi kunniaa.

Toinen selitys ilmiöön on se, että naiset eivät välttämättä aidosti halua arkielämäänsä sellaista, mistä fantasioivat. Yksi leivos maistuu ihanalta, mutta toinen jo inhottavan äitelältä. Oikeastaan fantasian perusolemukseen liittyy tietty toteutumattomuus. Kun fantasia toteutuu se lakkaa olemasta fantasia ja  altistuu arjen asettamille rajoitteille. Tavallaan tietenkin on ongelmallista, että vastakkaisen sukupuolen huomio joudutaan kiinnittämään fantasian tasolla, kun arkielämässä eduksi olisivat luultavasti pitkälti eri tyyppiset ominaisuudet. Se mistä fantasioimme lienee jäännettä luolamiesajoilta, jolloin miehen tappelutaito, aggressiivisuus, fyysinen kyvykkyys ynnä muut perinteiset alfa-ominaisuudet saattoivat olla tekijä, joka määräsi sen selviytyvätkö jälkeläiset lisääntymisikään vai eivätkö. Tällöin naiset, jotka suosivat noita ominaisuuksia, menestyivät parhaiten.