Kannattaako esittää vaikeasti saavutettavaa?

Luin tutkimuksesta, jonka mukaan naiset kiinnostuvat herkemmin miehistä, jotka eivät paljasta kiinnostustaan. Sen mukaan vaikeasti saavutettavan näytteleminen kannattaisi. Jäin hieman pohdiskelemaan asiaa. Tavallaan ostan tuon väitteen, koska omasta kokemuksestani tiedän, että jos mies tipahtaa syliin kuin ylikypsä hedelmä jo ennen kuin mieleen on ehtinyt pälkähtää, että tuollainenhan voisi olla kiva kotona, niin ei se kovin häävi lähtökohta ole. Ihminen nyt vaan on sellainen, että ruoho on aidan takana vihreämpää ja hyviä asioita osaa arvostaa vasta, kun ne on vaarassa menettää. Mikään ei saa arvostamaan terveyttä niin kuin sairaus eikä unta niin kuin väsymys.

Valitettavasti niissä kuvioissa, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajia tavallisimmin päätyy tapaamaan, ei vaikeasti saavutettavan näytteleminen oikein toimi. Treffeillä viileä etäisyys vaikuttaa vain kyyniseltä penseydeltä, mikä tuskin innostaa ketään. Baarissa taas vaikeasti tavoiteltavan esittäminen tarkoittaa lähinnä yksinään seisoskelemista. Tosin erilaiset pelimiesopit perustuvat nimenomaan tähän oletettuun vaikean saavutettavuuden vetovoimaan. Kyseisissä iskuoppaissa neuvotaan kyllä lähestymään naista, mutta sen jälkeen suhtautumaan häneen välinpitämättömästi, esittämään väheksyviä kommentteja hänen ulkonäöstään sekä kiinnittämään enemmän huomiota hänen ystäviinsä kuin häneen itseensä. Olen melko varma, että tämä tekniikka ei toimi ainakaan Suomessa. Jenkeissä tilanne on ehkä toinen. Siellä viehättävä nainen kohtaa luultavasti lähes päivittäin lähestymisyrityksiä enimmäkseen ei-toivottujen sulhaskandidaattien taholta. Baarissa kontakteja tulee varmaankin jatkuvasti, sillä amerikkalaiset ovat sosiaalisesti paljon rohkeampia ja yritteliäämpiä kuin suomalaiset. Kuvittelisin, että tuollaisessa tilanteessa iskuyrityksiin alkaa herkästi suhtautua kuin puhelinmyyjiin; tällöin välinpitämättömyys ja epävarmuuden siemenen kylväminen naisen mieleen saattaa olla hyvinkin tehokas menetelmä.

Suomessa tilanne on kuitenkin lähtökohtaisesti kovin erilainen. Miehet ovat ujoja ja uskaltavat tulla puhumaan naisille yleensä vasta ollessaan niin humalassa, etteivät enää kykene siihen. Harva viehättäväkään nainen joutuu baari-illan aikana kokemaan iskuyrityksiä riesaksi asti. Noissa olosuhteissa se, että joku mies vaivautuu puhumaan, mutta alkaakin vain nakertaa naisen itsetuntoa, tuskin parantaa kenenkään fiilistä, ja yleensä sitä haluaa viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy. Näin ollen Suomen yöelämään en pelimiesotteita suosittelisi .

Millaisissa oloissa vaikea saavutettavuus sitten toimii? Sanoisin, että tilanteessa, jossa mies pääsee tutustumaan naiseen neutraalilla maaperällä: töissä, koulussa tai harrastuksissa. Tuolloin ei ehkä kannata välittömästi rynnätä pyytämään naista treffeille, vaan kannattaa pyrkiä tutustumaan ensin ystävänä, vaikuttaa mukavalta; sitten vähitellen lisätä mukaan vähän flirttiä ja merkitseviä katseita, antaa kautta rantain ymmärtää olevansa kiinnostunut. Tuollainen hienovarainen soidintanssi herättää kiinnostuksen paljon tehokkaammin kuin suoraviivainen hyökkäys, joka helposti herättää halun paeta. Metsästäjä on toki aina kiinnostuneempi saaliista kuin saalis metsästäjästä. Mutta kannattaa muistaa, että siinä vaiheessa, kun saaliin päättää vetää veneeseen, pitää olla vikkelä. Siinä missä epävarmuus ennen ensitreffejä muodostuu ihanasta toiveikkuudesta, joka lisää ihastuksen tunnetta, epävarmuus ensitreffien jälkeen on lähinnä jäytävää menetyksen pelkoa. Erityisesti ihmisillä, joilla on takanaan n kappaletta epäonnistuneita suhteita ja nolla kappaletta onnistuneita, voi mieleen helposti juolahtaa, että mitä tässä edes yrittämään, pieleen se menee kuitenkin. Tuota epävarmuutta sitten alkaa helposti lääkitä viilentämällä tunteita tahallaan.

Voin rehellisesti myöntää, että minuun vaikea saavutettavuus toimii, siis noissa jälkimmäisenä kuvailemissani olosuhteissa. Sääli vaan, että lähes ainoat paikat, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajiin voi tutustua, ovat nuo ensin mainitut, joissa menetelmä ei ollenkaan toimi. Koulut ja työpaikat on jo kokeiltu, ja harrastuksissa tapaa lähinnä naisia. No, ehkäpä menen vielä sinne laskuvarjohyppykurssille, jota eräs kaverini suositteli. Siellä on kuulemma paljon laadukkaita sinkkumiehiä. En tosin oikeastaan välittäisi hypätä laskuvarjolla, mutta sinkun on tehtävä uhrauksia.