2 Mikä saa naisen ihastumaan?

2 Mikä saa naisen ihastumaan?

 

Ennen kuin on mielekästä jaella ohjeita ja vinkkejä aiheesta, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä saa naisen – tai ylipäätään ihmisen – ihastumaan. Romantikot tarjoavat vastaukseksi mystistä rakkautta, toiset taas parisuhdemarkkinoilla määräytyvää markkina-arvoa. Totuus lienee yhdistelmä näitä ja monia muita ilmiöitä.

 

Markkina-arvo

Ihmissuhdeaiheisissa keskusteluryhmissä ja muun muassa Henri Laasasen Pro Gradu -tutkielmassa on hahmoteltu taloustieteen menetelmillä määriteltyä ihmisen markkina-arvoa, joka määräytyy parisuhdemarkkinoilla sen mukaan kuinka paljon kysyntää kyseisen tyyppisestä henkilöstä on. Keskustelu on ollut pitkällisesti arvolatautunutta kiistelyä markkina-arvoteorian kannattajien ja romanttisemmin ajattelevien ihmisten välillä. Itse en millään muotoa usko ihmisen markkina-arvon kaiken määräävään voimaan, kuten esimerkiksi Laasanen tuntuu uskovan, mutta kieltämättä sen avulla voi näppärästi selittää joitakin hämmentäviä seikkoja: Miksi rumatkin julkkikset saavat naisia? Miksi melko turhatkin julkkikset saavat naisia? Miksi kuka tahansa valtionpäämies saa naisia, vaikka seisoisi jo toinen jalka haudassa? Suuri osa markkina-arvolla selitetyistä seikoista kuitenkin selittyy muilla mekanismeilla kuten ihailulla tai puhtaasti ulkonäköön perustuvalla seksuaalisella vetovoimalla, jonka haluan eriyttää markkina-arvon käsitteestä.

Mitä markkina-arvoon perustuva ihastuminen sitten on, jos ihailuun ja seksuaaliseen vetoon perustuva ihastuminen eriytetään pois siitä? Sanoisin, että se on halua näyttää itse jollakin tapaa hyvältä ja onnistuneelta, koska on saanut saaliikseen vastakkaisen sukupuolen edustajan, joka kelpaisi muillekin. Tuollaisen trophy-tyttö- tai -poikaystävän saamisen herättämät tunteet eivät loppujen lopuksi eroa kovinkaan paljoa uuden kalliin auton tai erityisen hienojen merkkivaatteiden tuottamasta mielihyvästä. Markkina-arvo ikään kuin määrittää kuinka tyylikäs asuste käsipuolessa roikkuva nais- tai miesystävä on.

Tämä kuulostaa ilmiönä hyvin pinnalliselta ja moni teistä saattaa ajatella, että tuollaisten ihmisten kanssa minä en halua olla missään tekemisissä. Luultavasti kaikki meistä kuitenkin tunnistavat kyseisen piirteen itsessään, jos vain ovat täysin rehellisiä. Muutamien ensimmäisten treffien aikaan naisen kavereiden miehestä sanomat kommentit saattavat vaikuttaa hyvinkin olennaisesti naisen tunteiden kehittymiseen suuntaan jos toiseenkin – ei luultavasti tietoisesti, mutta vaivihkaa. Jos naisen kaveri sanoo, että kyllä tuo kelpaisi minullekin, nainen tuntee itsensä onnistuneeksi, ja osa tuosta mielihyvästä tarttuu naisen tunteisiin miestä kohtaan. Jos kaveri taas moittii jotakin miehen ominaisuutta, se alkaa luultavasti häiritä naistakin, ja miehen tapaileminen alkaa vaikuttaa epäonnistuneelta projektilta, joka tekee naisesta itsestäänkin vähän luuserin.

 

Seksuaalinen vetovoima

Halusin eriyttää puhtaan seksuaalisen vetovoiman markkina-arvosta, koska vaikka ne toki korreloivatkin keskenään vahvasti, ne saattavat joissakin yksittäistapauksissa poiketa toisistaan hyvinkin voimakkaasti. Muistan joskus taannoin nähneeni dokumentin, jossa eräs erittäin lihava nainen kertoi rakkauselämästään: Hän kertoi, että hänellä ei koskaan ole ollut pulaa rakastajista. Melko monetkin miehet pitivät hänen uhkeista muodoistaan, mutta lähes poikkeuksetta nämä samat miehet olivat huomattavan haluttomia esiintymään julkisesti hänen seurassaan. Tämä johtuu siitä, että lihavalla naisella on hyvin matala markkina-arvo, koska useimmat miehet eivät pidä heitä haluttavina. Siitä huolimatta jotkut miehet pitävät heitä hyvinkin haluttavina.

Naisten preferensseissä suora seksuaalinen vetovoima muodostaa selkeästi vain osan markkina-arvosta. Voisi oikeastaan sanoa, että naisnäkökulmasta on olemassa kahdet lähes erilliset parisuhdemarkkinat: satunnaisiin suhteisiin ja pysyviin suhteisiin tähtäävät. Miesten markkina-arvot saattavat vaihdella huomattavasti näillä kaksilla markkinoilla. Satunnaisten suhteiden markkinoilla suoralla ulkonäköön perustuvalla seksuaalisella vetovoimalla on hyvin suuri merkitys. Valittaessa kesäkissaa lihaksikas ja ruskettunut asfalttimies voi olla korkeastikin koulutetun naisen mielestä hyvinkin houkutteleva vaihtoehto, mutta samaisen miehen esitteleminen vakavastiotettavana kumppanikandidaattina saisi luultavasti naisen kavereiden kulmakarvat kohoamaan. Vakavaan suhteeseen tähdättäessä monen naisen mielestä tavanomaisen näköinen insinööri on näyttävää duunaria parempi vaihtoehto.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että naiset haluavat vakavaan suhteeseen miesten kanssa, joita he eivät pidä seksuaalisesti kiinnostavina? Ei tietenkään. Suuri osa seksuaalisesta kiinnostuksesta vain syntyy muiden ihastumisen muotojen sivutuotteena hiukan jälkijunassa. Etsittäessä yhden yön seuraa välitön seksuaalinen kiinnostus on luonnollisestikin pääroolissa, mutta vakituista kumppania voi tapailla hiukan kauemmin ja odottaa, että seksuaalinen kiinnostus herää toista kautta.

Luontainen kiinnostus

Mietin kauan millä nimellä tätä ilmiötä kutsuisin. Ensimmäinen ajatukseni oli kutsua sitä rakastumiseksi, mutta sanalle annettujen voimakkaiden ja romantisoitujen merkitysten vuoksi päädyin neutraalimpaan termiin luontainen kiinnostus. Tällä tarkoitan kiinnostusta, jota tunnemme, kun kohtaamme ihmisen, jossa on tiettyjä meidän luontaisesti viehättävinä pitämiämme ominaisuuksia. Tämä viehtymys tiettyihin ominaisuuksiin on ikään kuin valmiiksi langoitettu päähämme, mahdollisesti geneettisesti tai elämänkokemuksen myötä. Meillä on jokaisella oma ”tyyppi”, josta olemme luontaisesti kiinnostuneita. Nämä ominaisuudet liittyvät ulkonäköön, eleisiin, ilmeisiin ja tempperamenttiin, ja ne ovat usein luonteeltaan kohtalaisen neutraaleja; toinen tykkää tummista, toinen vaaleista; toinen sinisistä silmistä toinen ruskeista; toinen ekstroverteista, toinen introverteista; toinen rempseistä, toinen sovinnaisista jne. Mikään näistä ominaisuuksista ei ole sinänsä parempi kuin toinen.

Luontainen kiinnostus on luontoäidiltä todella hyvä oivallus: vaikka me olemmekin kiinnostuneita yleisesti hyvinä pidetyistä kumppanikandidaateista, saatamme myös kiinnostua henkilöistä, joilla ei muiden silmissä ole juurikaan viehätystä. Tämä tekee parisuhdemarkkinoista hieman vähemmän julman luonnonvalinnan määräämän taistelukentän, jollaisina markkina-arvoteorian kannattajat sen näkevät: vaikka ei onnistuisikaan nappaamaan markkinoilta kaikkien tavoittelemaa ensipalkintoa, saattaa löytää kumppanin, joka miellyttää nimenomaan itseä.

 

Ihastuminen ihastukseen

Kaikki me olemme varmaan joskus kuulleet termin rakastua rakkauteen. Usein sillä kuvataan nuoruuden ohimeneviä uutuuden viehätykseen perustuvia tunteita, mutta näkisin, että sillä on sijansa myös aikuisten parisuhdevalinnoissa. Toisen ihmisen kiinnostus herättää helposti vastakaikua, vaikka tämä ei muuten niin erikoiselta vaikuttaisikaan. Erityisesti tätä vastakaikua herää ihmisessä, joka ei ole kovin tottunut saamaan osakseen ihailua, siis erityisesti nuorissa ja kokemattomissa, vasta parisuhdemarkkinoille palanneissa sekä vähemmän suosituissa naisissa ja miehissä. Juhlittu kaunotar taas on todennäköisesti niin tottunut ihailuun, että ottaa sen likipitäen itsestäänselvyytenä.

Ihastuminen ihastukseen on toinen luontoäidin suurista neronleimauksista, nimittäin yhdessä luontaisen kiinnostuksen kanssa se luo erinomaiset puitteet täysin tyydyttävään parinvalintaan myös yleisesti vähemmän viehättävinä pidetyille ihmisille: Ensin toinen osapuoli ihastuu toisesta löytyviin juuri hänen mielestään viehättäviin piirteisiin. Sitten toinen ihailuun tottumattomana ihastuu saamaansa huomioon. Lopputuloksena molemmat pääsevät parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon ovat ihastuneet, eikä kumpikaan ole joutunut tyytymään ”huonoon” ratkaisuun heikon markkina-arvonsa vuoksi, kuten markkina-arvoteorian kannattajat tässä tilanteessa päättelisivät.

 

Ihailu

Erityisesti naisten ihastumisessa puhtaalla ihailulla on merkittävä rooli. Myönnän, että esimerkiksi itseeni kaikkinainen pätevyys vetoaa kovasti – jopa pätevyys asioissa, joilla ei ole parisuhteessa tapahtuvan kanssakäymisen kannalta minkäänlaista merkitystä. Toisinaan ihastuksen tunne saattaa perustua jopa kokonaan ihailuun. Kerronpa esimerkiksi erään kaverini – kutsukaamme häntä Anneksi – tarinan. Annella oli opiskelukaveri Jarkko, joka oli ihastunut Anneen, muttei valitettavasti saanut vastakaikua tunteilleen, ennen kuin Anne meni ensimmäiselle ohjelmointikurssilleen. Jarkko oli jo verraten kokenut ohjelmoija, ja ohjelmointitaitonsa ansiosta pääsi ensi kertaa loistamaan Annen silmissä. Anne ja Jarkko alkoivat seurustella, mutta kuten jo tuolloin ennustin suhde kesti tasan niin pitkään, kun Jarkko oli olennaisesti Annea parempi ohjelmoija. Tämän jälkeen Jarkko oli taas se sama epäkiinnostava, ei kovin fiksu tyyppi, ja sai mennä. (Joku teistä ehkä arvelee, että Annen tarkoituksena oli vain käyttää Jarkkoa hyväkseen ilmaisena harjoitustyönohjaajanaan, mutta Annen tuntien voin vakuuttaa, että asia ei ollut näin).

Syy siihen, että sukupuolineutraali ihailun tunne voi synnyttää naisessa seksuaalissävytteistäkin ihastumista, lienee perua noilta ei niin kaukaisilta ajoilta, jolloin mies toi ruuan naisensa ja lastensa pöytään tai kivenmurikan päälle. Tällöin naisen on luonnollisestikin kannattanut suosia sellaisia uroksia, jotka todennäköisesti ovat tuoneet kotiin saalista. Tällaisten naisten jälkeläiset ovat eläneet todennäköisemmin aikuisikään ja kasvaneet itse aikanaan kyvykkäiksi ravinnonhankkijoiksi tai löytäneet puolisoikseen sellaisia. 
 
Harmillisesti normaalit baari- ja treffiolosuhteet tarjoavat kovin niukasti tilaisuuksia pätevyyden osoittamiseen. Parisuhteeseen halajavan miehen kannattaakin siis vakavasti pohtia erilaisia harrastuksia, joissa pätevyyttään voisi päästä esittelemään. Naisiin saattaa todellakin vedota pätevyys missä tahansa naisen jollakin tapaa relevanttina pitämässä taidossa, kuten sosiaalisissa taidoissa, urheilussa, tanssissa, ruuanlaitossa tai jopa Trivial Pursuitissa. Kannattaa hakeutua tilanteisiin, joissa voi päteä. Hillitysti voi myös antaa ymmärtää olevansa työelämässä menestyvä ja vakavarainen, koska myös tällaisia pätevyyden hedelmiä naiset yleensä arvostavat. Liiallinen rehentely menee kuitenkin helposti komiikan puolelle, ja vaikka huumori sinänsä on treffiolosuhteissa erinomainen asia, itseään ei kannata tehdä naurunalaiseksi.

 

Yhteensopivuus

Lisäsin tämän kohdan, kun lueskelin ihmisten kommentteja siitä, kuinka kaikkein tärkeintä kumppanissa on se, että ollaan samalla aaltopituudella, juttu luistaa ja yhteisiä keskustelunaiheita löytyy. Epäilemättä useimmille keskustelun sujuvuus on esiehto ihastukselle ja varmasti kaikkien kohdalla välttämättömyys pidemmälle parisuhteelle. Väittäisin kuitenkin, että ihastusta se ei tuota juuri koskaan, vaikka sen puute voikin kyseistä tunnetta ehkäistä. Ainakin omalla kohdallani on näin. Olen käynyt varmaankin parillakymmenillä treffeillä, joilla juttu on luistanut ja aika on kulunut rattoisasti, mutta minkäänlaisia tunteita ei ole syntynyt. Toisaalta toivottoman ujotkin ihmiset saattavat herättää ihastusta, vaikka heidän tapauksessaan muutamat ensimmäiset treffit usein täyttyvät vaivautuneesta hiljaisuudesta ja väkinäisistä keskusteyrityksistä. Esimerkiksi eräs kaverini on tätä nykyä onnellisessa avioliitossa tukahduttavan ujon, mutta eittämättä hyvävartisen miehen kanssa, vaikka ensimmäiset treffikerrat ovat taatusti olleet kommunikaation puolesta lähinnä piinallisia.

En toki väitä, etteikö naista voisi hurmata puhumalla. Taitava seuramies herättää ihailua lähes naisessa kuin naisessa, vaikkei olisikaan ollut ensimmäisenä jonossa, kun hyvää ulkonäköä jaettiin. Tällöin kysymys on kuitenkin ihailusta, jota miehen poikkeukselliset sosiaaliset taidot herättävät. En usko, että tavanomainen jutustelu riittää koskaan tuottamaan ihastusta ilman hyvän ulkonäön, luontaisen kiinnostuksen, korkean markkina-arvon, ihailun tai vastaihastumisen tuottamaa kipinää, joka virittää keskustelun aivan uudelle aaltopituudelle.